Vierailu germaanien parissa 3 - Pommeri

Levättyämme viikonlopun yli jatkoimme jälleen matkaamme. Kiesit suunnattiin nyt kotomaatamme päin, sillä oli jo tullut hieman ikävä omia ihmisiä. Sillä vaikka mecklenburgilaiset olivatkin viehättäviä ihmisiä, oli kuitenkin mukava tavata omaan maan kansalaisia. Suuntasimme siis Wismariin.

Wismar

Wismarissa etsimme aivan ensimmäiseksi majapaikkamme, sillä matka Scwedenistä oli yllättävänkin rankka ja pääsimme toki lähtemään vasta kirkonmenojen jälkeen. Kartano, jossa majoituimme tänä yönä, oli aivan meren rannalla, en nyt sanoisi, että liiankin lähellä, sanonpa vain, että aivan liian paljon oli rahvasta ympärillä. Ja tuulikin liikaa.

Illalliseksi nautimme kalaa - merenrannalla kun olimme - mutta musiikkivalintaan olisimme toivoneet isäntämme hieman enemmän panostavan. Emme tietenkään tästä hänelle maininneet. Ruoka kuitenkin oli maittavaa, mutta soossia oli kyllä laitettu aivan liikaa. Illallisen jälkeen olimme niin uupuneita ja aurinkokin oli jo painunut horisontin taakse, joten hetken iltaa istuttuamme kävimme nukkumaan.

Aamulla tutustuimme kaupunkiin, sen toriin, rakennuksiin ja varsinkin niihin mielenkiitoisiin päihin, joita myös merimerkeiksi kutsutaan. Ne olivat huvittavia. Kaikenkaikkiaan kaupunkin on kaunis ja olisi ollut miellyttävää viettää hivenen pidempikin aika, mutta matka joutui jo eteenpäin.

Kaupungin torilla on jo yli 100-vuotias takorauta-aitainen kaivo, hyvin kaunis.

Renesanssilinnaan emme valitettavasti päässeet sisälle tutustumaan, koska olimme niin varhain liikkeellä.

 Hauskat merimerkit

Stralsund

Wismarista lähdimme kohti Stralsundia, matkalle jouduille jälleen germaanien maahan, mutta mitään yllättävää ei tapahtunut. Matkalla poikkesimme levähtämään ystäviemme metsästysmajalla.

Metsästysmaja oli kovin kummallinen, mutta niinhän on omistajansakin yhm - persoonallinen. Jatkoimme matkaamme, vaikka tiesimme, että miehet olisivat mielellään lähteneet metsälle, mutta onneksemme juuri nyt ei ollut paras metsästysaika. 

Starlsund oli kaupunkina hyvin Wismarin oloinen - eihän tuo ole ihmekään, molemmat Hansa-ajan kaupunkeja ja ruotsalaisia germaanien ympäröiminä. Valitettavasti hovimaalarimme ei ehtinyt saamaan kuin pari kuvaa valmiiksi, joten nyt ollaan sitten ilman. Kaupunki on kuitenkin ulkonäöltään ja rakennuksiltaan hyvin Wismarin näköinen. Eniten kuitenkin harmittaa, että kaupungista olisi voinut hankkia Zwiebelmustereitä, mutta aikataulumme ei sopinut hankintojen tekemiseen.

 Kirkot näyttivät minusta jokaisessa kaupungissa - oli se sitten Ruotsin valtakuntaa tai Mecklenburgia tahi Brandenburgia - samanlaisilta.

 Gustav Adolfin patsas

Luostarin ympäristö oli todella viehkeää ja kaunista - täällä sopisi tehdä päiväkävelyjä useamminkin - ellei se sitten häiritse luostarin rauhaa...

Greifswald

Stralsundista matkasimme kohti ystävämme herra ritari Hermann C von Hertelin luokse lepäämään. No, miehet luonnollisesti käyttävät aikansa ratsastaen - ratsutilahan tuo onkin. Ensin käymme kuitenkin tutustumassa Greifwaldin kaupunkiin, kun se niin sopivasti osuu matkan varrelle. 

Kaunishan tuokin kaupunki oli, aikamme oli valitettavasti nyt hyvin rajattu, mutta sinä aikana, kun miehet nauttivat hyvin ansaittua paikallisen panimotehtaan tuotetta, rouvat ehtivät saada uusia hankintaideoita.

Kävimme myös tutustumassa kuninkaamme vaakunaan, joka komeili arvoisallaan paikalla.

 Saimme paljon hyviä ideoita kodin sisustamiseen, mm. näin kaunis kaakeliuuni sopisi meidänkin salonkiimme. 

Tällainen suloinen pieni ruutipullo sopisi hyvin miehelleni vaikkapa nimipäivälahjaksi,
mutta niitä nyt saanee mistä tahansa...

Bömitz

Hermann-serkku otti meidät hyvin ilahtuneena mutta yllättyneenä vastaan, sillä vaikka olimmekin hänelle kirjoittaneet tulostamme, oli kirje kenties eksynyt matkalla, eikä hän näin ollen siis tiennyt tulostamme. Rakas serkkuni esitteli lähes upo-uuttaan ratsutilaansa, ja täytyy sanoa, että se olikin todella komea. Ja ne ratsut!

Koska sää oli niin kaunis, lähdimme oitis piknikille. Ja kuten arvata saatatte, kapteeni täydellisesti elämänsä hevosille uhranneena ei voinut vastustaa serkkuni ehdotusta lähteä ratsastamaan, joten piknikille lähtimme vain minä, herrani ja kapteenin rouva. Sekä se pahainen renkipoika, jonka käytös oli lievästi sanottuna sopimatonta.