Den 29nde April Sällskapetin vuotuinen tapaaminen

Sällskapetin tapaaminen järjestettiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan Onnelan kartanossa, tosin päivänä, joka ei ihan vastannut sällskapetin nimeä erinäisistä syistä johtuen. Vietimme iltaa syöden, juoden, keskustellen henkeviä ja toki myös laulaen.

Illan pääteema oli tällä kertaa ylensyöminen, mikä johtui Onnelan Armon päähänpinttymästä valmistaa riittävän täyttävä ateria. Ateria tuli kunnialla tarjoiltua, ja kaikki ruoatkin olivat ehkäpä juuri sellaisia kuin pitikin, toki suolan määrän olin jättänyt suurimmasta osasta turhan vaatimattomaksi  - en tietenkään halunnut sydänkohtauksia pilaamaan iltaammme.

Vieraat saapuivat iltapäivästä, ja iltapäivä kuluikin viinapöydän antimia nauttiessa ja muistellessamme (ne jotka siellä olivat) ja kuunnellessa (ne jotka eivät siellä olleet) tarinoita Waterloon tapahtumassa. Samalla myös muistelimme Tsekin matkaa, josta olimme juuri postikuriirien mukana saaneet uudet kengät. Waterloota muistelimme osittain myös illan menuussa ja ruokajuomana oli myös Miroslavin (http://www.umlaufshoes.com) meille antamat siskonsa viinitilan viinit. Ja niin, alkumaljana kohotimme kuohuvaa tietenkin Aleksanterille, mutta myös ennen kaikkea - kuohuviini oli Leipzig-kuohuviiniä.

Viinapöydän tarjottavat 

- itse viinat olivat viereisellä pöydällä, mutta emme suotta mainosta juomia :-)

Itsekirnuttua voita

Vehnäsämpylöitä

Saaristolaisleipää

Näkkileipää

Yhtä lajia kovaa juustoa

Munajuustoa

Hollantilaista silliä

Graavattua lohta

Mätiä, sipulia ja hapankermaa

Louhisaaren munakasta (1)

Retiisejä

Oliiveja

Suolakurkkuja

Oliiviöljyä ja espanjalaista etikkaa

Usqueba (2)

Viinejä

Punssibooli (1)

Lukuisa tarjonta erilaisia väkeviä viinoja

Ruokailu aloitettiin kello viiden lyömällä.
Tarjolla oli viisi kattausta, minkä lisäksi oli vielä kahvikattaus.

Ensimmäinen kattaus

Sipulikeittoa ja uppomuna vehnäleivällä (3)

Rapupiirasia (2)

Ruokalaji osoittautui hyvin tutuksi, ja keitto syötiin hyvillä mielin. 

Toinen kattaus

Savustettua lohihyytelöä, majoneesia ja kurkkua

Säilöttyjä sinappipäärynöitä (2)

Riisipullia kuumassa maidossa (4)

Tähän ruokalajiin - tai ainakin lohihyytelöön - vieraat ihastuivat, sinappipäärynätkin todettiin oikein oiviksi, mutta riisipullat kuumassa maidossa eivät todennäköisesti olleet kuin emännän mieleen (maku muistuttaa hyvin paljon pohojalaasta piimävelliä, ehkä siinä syy emännän ihastumisen syy)

Kolmas kattaus

ei, vieraat eivät vieläkään olleet saaneet kyllikseen....

Kaniinia ja porkkanoita lakritsiliemessä (5)

Naurismuusia (2)

Haudutettua endiiviä (4)

Lakritsi maistui buljonkiliemessä hurjan salmiakkiselta, ja maku tuntui myös porkkanoissa, mutta kaniiniin maku ei ollut imeytynyt. Mutta hyvin maukasta joka tapauksessa. Haudutetut endiivit olivat vaihtuneet johonkin toiseen salaattiin, sillä endiivejä ei löytynyt mistään. Ja piika unohti vielä pirskotella kananmunahakkelusta salaatin päälle! 

Neljäs kattaus

Syöttökanaa maksafärssitäytteellä (6)

Parsaa ja voisulaa (2)
Suolasitruunapiirakkaa (2)

Vieraiden ehdoton suosikki: suolasitruunapiirakka - kaunis katsella, mutta tainnutti takaraivonkin syödessä. Kuvittele mielessäsi äärihapan ja äärisuolainen, jaiuks! Osa vieraista kyllä söi piirakanpalasensa urheasti loppuun, isäntä tosin näkee siitä vieläkin painajaisia....

Viides kattaus

... ja vieläkin he jaksoivat syödä....

Nautaa taikanakuoressa ja sienisoosia (5)

Hernepyrettä

Keitettyjä varhaispotatexeja

Nautaa taikinakuoressa tarjottiin Waterloon muistoksi, vaikka ruokalajillahan ei sinällään olekaan oikeasti mitään tekemistä kuuluisan herra W:n kanssa. Herkullisia, ja isännän pyynnöstä myös huomauttaen - hyvin kalliit - maapäärynät tarjoiltiin kastikkeen kanssa, josta emästä ei ota vastuuta. Eikä ole syytä syyttää myöskään keittokirjoja. 

Kahvikattaus

Kaffia ja teetä

Potatexi-mantelikakkua (7) ja lumimuussia (3) ja puolukkasylttyä

Jäädytettyä mansikkavanukasta (5)

Rosetteja (2)

Peruna-mantelikakku oli tehty Axel Laurell ohjeen mukaan, toki hieman ohjetta pienentäen. Axel sanoo, että ohjeella tulee aivan kuin aidon mantelikakun makuinen, no - joka tapauksessa minun kakkuni oli melko hirveä (kamala rakenne ja mauton). Tein siitä sitten pappilan hätävaran, mutta ei mennyt kaupaksi edes sillä tavalla. Mansikkasorbetti ja rosetit syötiin kyllä viimeistä murusta myöten.

Käyttämäni ohjeet (noudatin ainakin osittain ohjeita parhaani mukaan)

1) J. Kuurne: Louhisaaren linnan talousreseptit (ohjeet koottu noin vuosilta 1770-1850)

2) C. Warg: Hjälpreda i hushållningen för unga fruentimber (1755)

3) S. Carter: The frugal Housewife, or, Complete woman cook (1803) http://digital.lib.msu.edu/projects/cookbooks/display.cfm?TitleNo=2&PageNum=119

4) M. Sture: Hushållsbok 1739 - Wikströmin  muokkaaman version mukaan

5) Waterloo 1815 Culinary Almanac

6) Keittotaidon kannettava käsikirja (1767)

7) A. Laurell: Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten Eli Maan-Päronain Wiljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä Huonen hallituxesa (1773)

Assemblée Hakasalmen huvilassa

Kokoonnuimme viettämään iltaa Hakasalmen pieneen, mutta kodikkaaseen huvilaan. Itse huvila on toki hieman moderni meidän makuumme, mutta emme sen kuin monen muunkaan asian antaneet haitata illan viettoamme. Niitä muita haittaavia tekijöitä oli mm. se, että useimmat henkilöt ympärillämme olivat pukeutuneet perin hassusti ;-)

Illan pääasia oli tiettävästi konsertti, mutta emme antaneet senkään haitata illanviettoamme. Toki sen verran kuuntelimme, että olisi ehkä voinut ihan oikeasti keskittyäkin siihen, sillä kovin taitavasti soittivat ja lauloivat. Mutta minkäs teet, kun olemme niin itseemme keskittyneitä - ja cuccu-peli oli mitä hauskinta, kun piti leikkiä mykkää (emme siinä valitettavasti ihan onnistuneet).

Ryhmämme jakautui kahteen huoneeseen pöytien ääreen - toisessa huoneessa (en siis ole ihan varma) keskityttiin juomaan kahvia, seurustelemaan ja kuuntelemaan konserttia, meidän pöydässä siis keskityttiin uhkapelaamaan kartanomme. Sinänsä jännä peli, että kaikki vain menettävät, kukaan ei voittanut mitään - eli peliin osallistumalla voi vain hävitä ....

Maistelimme kahvin kera myös aikalaisittain valmistettuja leivonnaisia, joista osa oli oikein herkullisia, osa lähinnä mielenkiintoisia. Kumpa olisimme kaikki ymmärtäneet ottaa astiat mukaan, oli jotenkin tympeää juoda kahvia niin pelkistetyistä astioista. Kyllä elämässä pitää olla krumeluuria.

Ja koska paikka oli melko pimeä, ja taiteilija käsi on kovin epävakaa (=taitamaton), maalausten laatu tältä(kin) illalta on hieman surkea. Studiosus From maalaili myös kuvia, ja ovat varmasti toista luokkaa, maltamme tuskin odottaa niiden julkaisua.

Pelipöydän ympärillä kartanoitaan uhraten pelasivat Frau Maria, Herra Waselius, 

Rouwat Tirbuck, Sand, Salmén sekä Kapteeni Caucin. 

Tosin rouwa Salmén keskittyi enemmänkin käsitöihinsä.

Rouwa Sand yritti välillä näyttää kiinnostuneelta myös itse 

konsettia kohtaan suuremmin tässä kuitenkaan onnistumatta.

Paikalla oli toki myös hieman rahwaampaa väkeä, 

sotilaita ja sotilaiden perhettäkin.

Toisessa kammarissa oli katettu pöytä, mutta en tiedä, mitä tarkalleen 

ottaen konsertin ajan siellä puuhasivat.

Toisessa kammarissa olivat siis paroni ja paronitar Mannheim sekä Rouwa Lil-Stjärn sekä Uleoborgista asti saapuneet pikkuneidit

Sen verran on paronittaremme vauhdikas pärsoona, että sai 

viuhkansakin hieman enemmänkin kuin korjauskuntoon

Illan päätti tanssi opetuksen johdolla, tungos oli niin valtava, 

että onneksi tällaisen vanhan armon oli helppo 

vetäytyä takaisin korttien ja kahvin turvaan.

Onnelan armolla oli tällä kertaa päällään jo muutamia vuosia sitten ommeltu kirjailtu silkkinen pet en láir ja viininpunainen silkkihame. Ja menetin pelin lomassa vain viisi kartanoa. En Onnelan kartanoa.

 http://hakasalmenhuvila.fi/tapahtumat/assemblee-1700-luvun-helsingin-tyyliin/

Seurasaaren joulupolulla jälleen

Vietimme mitä mukavinta päivää Seurasaaren Antin talossa jälleen kerran syöden, juoden ja tanssien. Ja toki hieman ulkonakin käpsytellen.

Laitoimme joukolla pöydät koreiksi, tällä kertaa toimimme nyyttikestien tapaan, eli kukin toi jotaan pöytään. Ja vaikka aluksi oli hieman huoli, että miten pärjäämme, kun oli olevinaan niin kovin vähän tarjottavaa, niin eihän niitä kaikkia syötyä saatu ;-D

Ruokailun päälle oli perinteistä seurustelua ja sitten myös sitä tanssia. Mikäli asianosaiset haluavat nähdä ihan elävää kuvaa tanssitaidoistamme, niin voin sitä yksityisesti lähettää. Mutta vain siis henkilöille, jotka todella vaativassa tanssiesityksessä näyttäytyvät...

Myös lahjoja jaettiin, eli jokainen joka oli tuonut pienen paketin, myös sai pienen paketin. Voipi kuitenkin olla, että tähän haluaisin jatkossa pienen muutoksen, mutta siitä sitten joskus toiste toisella areenalla.

Pieniä ikkunantakaakurkkijoita oli runsaasti, kuulemma Seurasaaressa kävi yhteensä 15 000 vierasta, eli kyllä tuosta määrästä riitti ihan tarpeeksi ikkunankin taakse.

Ja lopuksi leikimme vielä perinneleikkiämme, eli sokkoa, joka oli jälleen kerran hirmuhauskaa, ja kello tulikin viisi aivan yht'äkkiä!

Ja kuten ennenkin, kyllä se soitto vaan on se, mikä sen tunnelman tekee. Kiitos siis ennen kaikkea soittajille!

Viaporin kekri 31.10.2015

Tänä vuonna perinteisiä joulutanssiaisia vietettiin hieman eri tavalla eli tanssiaiset yhdistettiin uuteen Viaporin kekri-tapahtumaan. Tapahtuma oli uusi niin järjestäjille kuin vieraillekin, eli sitä mukaan kuin päivä eteni, tiesimme, mitä tapahtuu jne ;-) Ja ettei tämä menisi ihan happamaksi kirjoitteluksi, laitan vain pari kuvaa, jotka nekin on surkeita ja pimeitä....

 

Väkevä Viapori 19.9.2015

Väkevä Viapori -tapahtuma

18.-20.9.2015 Helsingin Suomenlinnassa pidetty kaupunginosatapahtuma sai myös Wanhaa Waruswäkeä liikkeelle. Meidän päiväksi sopi lauantai, jolloin oli marssien, äksiisien ja ampumisten lisäksi tarkoitus nauttia myös toistemme seurasta ja muistella kesän tapahtumia. 

Saimme tällä kertaa vallatuksi omaksi tilaksemme Cafe Chapmanin yläkerrassa olevan kokoustilan. Ja Cafe Chapmanin henkilökunta palveli meitä jälleen kuin omaa perhettään. Ihania kun ovat!

Heti kokoontumisen jälkeen olikin aika lähteä tositoimiin, eli marssille kohti paraatikenttää ja äksiisiä. Tätä ennen oli kuitenkin tärkeä tehtävä, sillä jokainen mies sitoi käteensä surunauhan poisnukkuneen toverinsa muistoksi. 

Joukossa oli myös kaksi noviisia, joiden suoritus äksiisirivistössä oli oikein mainio, ehkäpä se on niin, että nuorena se on se vitsa väännettävä :-)

Äksiisiesityksen jälkeen siirryimme sivummalle, sillä seuraava tehtävä ei ollut yleisölle, vaan Jesselle sinne jonnekin. Kunnialaukaus Jessen muistolle.

Tämän jälkeen oli vuorossa ruokailuhetki, eli keittoa ja leipää Yläkerholla eli Klubi 20:ssä kuten näemmä nykyään lausutaan. Keiton jälkeen herrat jatkoivat marssiaan kohti paraatikenttää ja me naiset kipaisimme hakemassa kauppahuoneesta hieman päiväkahvitarvikkeita.

Ehätimme saada miehet kiinni vielä ennen marssia päättymistä, ja ennätimme heidän kanssaan perinteiseen Ehrensvärdin kierrokseen eli hiljaiseen hetkeen.

Tämän jälkeen katsoimme virallisen osuutemme olleen siinä ja pääsimme takaisin tukikohtaamme, jossa joimme kahvia, söimme pullaa ja katselimme pääasiassa Waterloo-filmiä. Ja suunnittelimme tulevia.

Ja jos muistin kaiken ihan väärässä järjestyksessä, niin olet varmasti oikeassa :-)