Illan pääasia oli tiettävästi konsertti, mutta emme antaneet senkään haitata illanviettoamme. Toki sen verran kuuntelimme, että olisi ehkä voinut ihan oikeasti keskittyäkin siihen, sillä kovin taitavasti soittivat ja lauloivat. Mutta minkäs teet, kun olemme niin itseemme keskittyneitä - ja cuccu-peli oli mitä hauskinta, kun piti leikkiä mykkää (emme siinä valitettavasti ihan onnistuneet).
Ryhmämme jakautui kahteen huoneeseen pöytien ääreen - toisessa huoneessa (en siis ole ihan varma) keskityttiin juomaan kahvia, seurustelemaan ja kuuntelemaan konserttia, meidän pöydässä siis keskityttiin uhkapelaamaan kartanomme. Sinänsä jännä peli, että kaikki vain menettävät, kukaan ei voittanut mitään - eli peliin osallistumalla voi vain hävitä ....
Maistelimme kahvin kera myös aikalaisittain valmistettuja leivonnaisia, joista osa oli oikein herkullisia, osa lähinnä mielenkiintoisia. Kumpa olisimme kaikki ymmärtäneet ottaa astiat mukaan, oli jotenkin tympeää juoda kahvia niin pelkistetyistä astioista. Kyllä elämässä pitää olla krumeluuria.
Ja koska paikka oli melko pimeä, ja taiteilija käsi on kovin epävakaa (=taitamaton), maalausten laatu tältä(kin) illalta on hieman surkea. Studiosus From maalaili myös kuvia, ja ovat varmasti toista luokkaa, maltamme tuskin odottaa niiden julkaisua.
Pelipöydän ympärillä kartanoitaan uhraten pelasivat Frau Maria, Herra Waselius,
Rouwat Tirbuck, Sand, Salmén sekä Kapteeni Caucin.
Tosin rouwa Salmén keskittyi enemmänkin käsitöihinsä.
Rouwa Sand yritti välillä näyttää kiinnostuneelta myös itse
konsettia kohtaan suuremmin tässä kuitenkaan onnistumatta.
Paikalla oli toki myös hieman rahwaampaa väkeä,
sotilaita ja sotilaiden perhettäkin.
Toisessa kammarissa oli katettu pöytä, mutta en tiedä, mitä tarkalleen
ottaen konsertin ajan siellä puuhasivat.
Toisessa kammarissa olivat siis paroni ja paronitar Mannheim sekä Rouwa Lil-Stjärn sekä Uleoborgista asti saapuneet pikkuneidit
Sen verran on paronittaremme vauhdikas pärsoona, että sai
viuhkansakin hieman enemmänkin kuin korjauskuntoon
Illan päätti tanssi opetuksen johdolla, tungos oli niin valtava,
että onneksi tällaisen vanhan armon oli helppo
vetäytyä takaisin korttien ja kahvin turvaan.
Onnelan armolla oli tällä kertaa päällään jo muutamia vuosia sitten ommeltu kirjailtu silkkinen pet en láir ja viininpunainen silkkihame. Ja menetin pelin lomassa vain viisi kartanoa. En Onnelan kartanoa.
http://hakasalmenhuvila.fi/tapahtumat/assemblee-1700-luvun-helsingin-tyyliin/
hankkia minkä tahansa luokan laillinen ajokortti, joka on rekisteröity tietokantaan.
VastaaPoistasähköposti: vincentmazeau18@gmail.com