Joulunavajaisviikonloppu Suomenlinnassa

Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna kokoonnuimme juhlistamaan joulukauden avajaisia Sveaborgiin.

Piikani musketööri oli luonnollisesti muiden sotilaiden kanssa äkseeraamassa kuninkaan kunniaksi ja muu rahvas sai ihastella sekä kuningasta että muuta vallasväkeä. Ja kyllä sitä oli kerääntynytkin. Koska hovimaalari oli unohtunut kotiin, joudun tukeutumaan toisten hovimaalareiden töihin - toivottavasti he eivät pahastu, ainakaan kovin paljoa.

Kuva: Mikko Suominen

Musketöörit äkseerasivat urheasti kylmässä ja tuulisessa pakkassäässä - tosin melko pientähän tuo oli verrattuna siihen, kun Kaarle-kuningas Norjaan marssi...

Kuva: Markku Arvonen

Ja kun äkseeraukset ja Kuninkaan puhe oli kuultu, alkoivat markkinat. Toki kävimme sitä ennen ruokailemassa oivaa kalasoppaa, mutta sitten tuli jo kiirehtiä laittautumaan iltajuhlaa varten valmiiksi. Piikani lähetin auttamaan hopeoiden kiillottamisessa ja liinojen taittelussa. Vaan eipäs sitten saapunutkaan ajoissa emäntäänsä auttamaan, joten kampaus jäi jälleen kerran vajavaiseksi, mutta minkäs teet!

Ilta oli tarkoitus aloittaa aterioinnilla, mutta innokkaimmat tanssijat ehtivät jo ennen ruokailuakin pyörähtämään muutaman tanssin. Voih niitä nuoria!

Jouluateria nautittiin yleisessä sekasorrossa - onneksi Marianne piti huolta, että sikaa riitti kaikille, vaan ehtipä tuo piika näemmä hieman karkaamaankin keittiöhommista. Piian ja niiden siveys, niinpä niin!

Musikantit jaksoivat soittaa koko illan, onneksi hekin kuitenkin saivat ansaitsemansa ruokatauon, ja eikun heti hommiin uudestaan. 

Ja tanssit jatkuivat läpi illan!

 Vanhemmatkin herrat katselivat innokkaina tanssimista, mutta taisi kihti sen verran ainakin tässä vaiheessa kolottaa, että tyytyivät katselemaan.

Sitäkin vanhempi väki tyytyi keskustelemaan ja juomaan tarjolla olevia juomia - ja muistelemaan niitä oih hyviä aikoja, jolloin ei ollut nuoriso näin huonosti käyttäytyvää - vai miten se nyt olikaan :-)

Ja illan pimetessä pelipöytä houkutteli useampiakin pelaajia, toivottavasti kukaan ei menettänyt kiesejään enempää uhkapelissä. Ai niin, taisin kyllä itse voittaakin jonkun cuccu-pelin.

Yöksi päädyimme kaikki samaan kartanoon (ellei sitten vallan ihan kotiinsa asti joku lähtenyt), toivottavasti saamme kokea jotain samanlaista jälleen ensi vuonna.

Lowisan wäen kanssa vaatteita esittelemässä

Kävimme tuossa eräänä iltana viettämässä iltaa Lowisan hywien asuckaiden kera. Esittelimme yhdessä waateparsia museorouville ja -herroille - jotka yllättävän positiivisesti pukujamme ihailivat. Ei heitä siis näyttänyt ollenkaan vaivaavan se pieni sivuseikka, että puvut eivät olisi kestäneet kovinkaan tarkkaa - jos minkäälaista - historiallista tarkkailua. Mutta olimme varmaan kuitenkin ihan näyttävän näköisiä. Maalarikin oli mukana, mutta ehti valitettavasti vain muutaman kuvan raapustaa,  koska tilaisuus oli niin kovin lyhytkestoinen.

Iloksemme onnistuimme myös vähän kiertelemaan pitsinäyttelyä ja havaitsimpa sitten yhden zwiebelmüster-kannunkin museon tiloissa. Valitettavasti se ei kuulemma ollut myynnissä enkä kehdannut sitä luvattakaan ottaa - kun oli niin kovin monta todistajaakin.

 Tässä olemme Anna Ottiliaanan kanssa pitsisessä huvimajassa.

Kuva: Anne Sokka-Tuomala

Vaatteet - talvinen nuttupuku

Koska talvi on saapumassa, täytyy sitä laittaa jonkinlaista talvivaatettakin kuntoon kirkkomatkoille.

Viittaa pitäisi jo ryhtyä ompelemaan, mutta sitä ennen ajattelin saattaa valmiiksi pellavaisen nuttupukuni, johon tulee myös liivi.

Liivistä on tarkoitus tehdä tuon englantilaisliivin (vuodelta 1745) mallinen, väri on kuitenkin tuollainen tiilenoranssi, eikä se nyt satu olemaan silkkiä. Tikkauskin on huijausta. Mutta saanpahan tehtyä samalla kaavan. Koska aion pitää liiviä kureliivin asemasta, luitan sitä enemmän kuin mitä tuossa alkuperäisessä on.

Nuttupuvun teen ruskeasta, kukkakuviollisesta pellavasta. Kangas on melko paksua, joten toivon sen olevan myöskin melko lämmintä. Jotta nutun teossa olisi jotain "uutta" (nuttuja on nimittäin jo melko monta), teen tai yritän ainakin tehdä siitä tuollaisen perusnutun ja ratsastustakin välimuodon - Janet Arnoldin kaavan mukaan - toki ehkä pikkuisen muokaten. Ja sitten kun tulee kiire, niin unohdan tuon mallin ja teen pikanutun...

Hamehan onkin jo valmiina, mutta mikäli asu vaikuttaa liian kirjavalta, vaihdan tuon hameen tilalle tuollaisen tiilenoranssin pellavahameen. Valitettavasti tuon kankaan kuviot menevät niin, etten saa niistä selkää peilikuvioita, vaikka kuinka sitä kokeilisin.

Kuninkaan päivä den 29 September Tammerforsissa

Päivä valkeni hieman sumuisena ja kosteana (näin minulle kerrottiin, en tietenkään vielä itse siihen aikaan ollut noussut), mutta oli jo varhaisaamupäivällä muuttunut yllätävänkin lämpöiseksi ja ainakin sateettomaksi - mikä sinänsä oli miellyttävä yllätys, sillä sadetta oli pitänyt pitkin viikkoa.

Laittauduimme - mamselli ja minä - kuntoon ja lähdimme kartanostamme, jossa yövyimme (ihan kelpo pikku kartano, yllättävänkin kelpo niin kaukana hmm sivistyksestä) kohti Keskustoria, jonne kuningasta odotettiin hetkellä millä hyvänsä.

Miten suuri olikaan yllätyksemme, kun kohtasimme Hänen majesteettinsä kieseissään kartanomme pihamaalla ja hän tarjosi kyytiä kanssaan. Siinä kumarrusten (ja ihan unohdin Hänen korkeutensa läsnäollessa kaikki oppimani hovitavoista ja -niiauksista, niin ylitsevuotavan häkellyksissä olimme tuosta kunniasta) ja niiausten lomassa löysimmekin itsemme itse Kuninkaan vierestä istumassa ja olimme melko hiljaisia kunnian johdosta. Eihän sitä nyt kuninkaalle uskaltanut puhua, ellei Hän puhutellut.

Kuningas oli kuitenkin kovin ystävällinen ja olimme sanomattakin onnellisia, ylpeitä ja haltioissamme näin suuresta kunniasta. Saavuimme sitten torille suuren väkijoukon ympäröimäni ja sotilaiden äkseeratessa.

Kuva Sonja Jääskeläinen

Vaikka täytyy sanoa, että hieman peljästyinkin kieseillä istuessani, kun hevosraukka peljästyi musketöörien ammuntaa. Onneksi se kuski sai hevoisen rauhoittumaan ja voimme katsoa äksiisin loppuun.

Tuolta löytyy jonkun minulle tuntemattoman, mutta selkeästikin taitavan maalarin teoksia päivän äksiisistä, vilahdammehan mekin siinä - kuningas ja minä.

http://www.nurkkaus.net/jalbum/Tapahtumia%20ja%20urheilua/2012%20Kuninkaan%20paiva%20Tampere/

Valitettavasti tämä jatkuva migreeni aiheutti sen, että päätin vetäytyä takaisin kartanoon lepäämään heti kuninkaan poistuttua, sillä illalla oli kuitenkin tanssiaiset odottamassa - ja nehän olivat kuitenkin tämän jälkeen se päätapahtuma. Pystyin samalla antamaan kotiopettajattarelle hänen viikkolepohetkensä, eli hän pääsi muutamaksi tunniksi jaloittelemaan ja selvittämään minua varten hieman Tammerforssin muotia - voihan siellä olla jotain minullekin. Tosin tuo yrmeä kalcuna kertoi karhanneensa enimmän aikaa jotain kloppia nuorten neitien kimpusta. Kuulostaa niin gouvernantilta...

Hän kuitenkin saapui useiden pukumallien kanssa kotiin, joten täytyy siis kai jotenkin olla kiitollinen. Pukumallit ovat nähtävillä seuraavalla sivustolla. Siellä se kotiopettajatarkin näyttää patsastelevan - yrmeänä, kuten tavallista.

http://umeet.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat+-+Events/2012/1700-luvun+muotin%C3%A4yt%C3%B6s/

Iltajuhlaan piian pukivat minut vaaleanturkoosiin robe á la francaiseen ja laittoivat hiukseni. En todellakaan voinut hyvin, mutta en kuitenkaan voinut olla poissakaan. Miehestäni ei ollut koko päivän aikana paljoakaan iloa, sillä hänellä oli omia asioita hoidettavanaan. Niinpä jouduin pyytämään kapteenin ja kapteenskan vaivaamaan omaa rauhaansa sen verran, että pystyin saapumaan juhliin heidän seurassaan. He kun ovat aina niin ystävällisiä ja huolehtivia ihmisiä.

Itse tanssiaiset olivat niin kauniit - nuoret jaksoivat tanssia koko illan - sehän on heidän tehtävänsäkin. Me hieman jo varttuneemmat nautimme pääsääntöisesti vain tanssin katselusta, vaikka mieheni viimein saavuttua tanssimmekin muutaman kappaleen. Mutta kyllä se tanssi on vaan nuorten asia, ei se oikein näin vanhalle ja voipuneelle sovi.

Jatkoimme iltaa vielä toisessakin paikassa, mutta siellä meno yltyi jo lähes niin mahdottomaksi, että siitä en uskalla tuolle kotiopettajattarellemme mainitakaan - hän on sen verran uskonnollinen ja tiukkafontanginen nainen, ettei päästäisi minuakaan enää minnekään. Mutta onneksi hän oli tanssiaisten ajan kaitsemassa lapsia.

Mantua 1710

Tämä noin kolmen vuoden projekti sai lopullisen valmiuden vasta kun sitä tarvittiin todella. Muotinäytökseen tarvittiin (? - ainakin tungin mukaan) koko 1700-luvun pukurepertuaari ja pukuni osallistui - kuinka ollakaan - kotiopettajattaren eli minun päälläni. Tuon opetettavan aatelisneidon puku oli sen verran koreampi (kuin myös päähineensä), ettei siinä sopinut vanhan kalcunan ryhtyä kilpasille :-)

Ryhdyin mantua ompelemiseen joskus vuonna singer ja porakone (siis kuitenkin tällä vuosisadalla), mutta se jäi - kuten moni muukin - kaapin perälle innostusta odottamaan. Pukua ryhdyin tekemään, jos vaikka karoliinien kanssa tulisi joskus tarvetta vuosisadan alun pukuun. Koska tarvetta ei ollut ilmaantunut, tekele sai odotella parempia aikoja. Nyt siis aika oli tullut.

Kun kaivoin mekon kaapinkolosta, se oli tässä vaiheessa - eli takaosa oli tehty ja etuosakin, hihat olivat vain neuloilla kiinni. Kuinkahan monta nuppineulaa oikein onkaan keskeneräisissä vaatteissa kiinni - tästäkin löytyi lähes 30 kappaletta!

Ompelin hihat, joista tuli vähän hassut (mutta niin oli koko mekkokin). Ja sitten sovitus. Koska mekko on jokatapauksessa tuhottoman pitkä laahuksen kanssa ja se neulataan edestä kiinni, oli se yhdenkoon mekkona sopivan kokoinen :-) Tein sen siis käytännössä sovittamatta valmiiksi ja katsoin, sopiiko. Fiksua! Onneksi sopi. Toki minulla oli sovitusnukke kuitenkin apuna....

Suurin haaste ja syy, miksi puku näki vain tämän kerran päivänvalon, on mm. se, että tuo päällikangas osoittautui venyväksi - en ole sitä kyllä kangasta hankkiessani huomannut, mutta nyt sen huomasi. Kangas itsessään on jotain luonnonkuitua, koska olen sen värjännyt, mutta muuten materiaalista ei ole tietoakaan. Ja tuo stomacher ja hame ovat ehtaa polyesteriä (luulisin)

Mutta olimme varmasti sangen oudun näköinen seurue :-) Tuota kloppia tuli vahtia koko ajan, kun oli neidon vyötäisillä kiinni. Ajatella, jos jonain päivänä ei enää olisi esiliinoja ja kotiopettajattaria nuorten neitojen siveyttä vahtimassa. Mahtaisi olla järisyttävä maailma!

Kuva Teemu Laukkarinen

ja kiitokset Teemulle muistakin hienoista maalauksista!

Fontangen salaisuudet osa 1

Fontangen - ja tässä tapauksessa 1700-luvun kapistuksen - tekeminen tuntuu kovin vaivalloiselta. Minulle kun nuo päähineiden teot ovat aina olleet jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeita. Antaisin tämänkin jollekulle mieluusti tehtäväksi, mutta onhan sitä itsekin kiva jotain yrittää.... vaikka sitten sutta tulisikin. Nyt on kuitenkin jonkinlainen saatava kasaan vuoden 1710 mantuan kanssa pidettäväksi. Emännälle siis.

Itse päähineen teko ei liene vaikeaa, mutta koska emäntäni pää on jotenkin outo, en tiedä miten saan viuhkan pystyyn ja pystyssä pysymään. Toisaalta, niin nuo muutkin kirjoittavat, että pää sekä hartiat olivat aina kipeät, kun päähinettä joutuu koko ajan kannattelemaan. Eikä se silti pysy pystyssä. No, toivottavasti tämä muoti menee sukkelaan ohitse. Eihän sitä päähinettä oikeasti tarvitse pitää kuin siellä Tammerforssissa kuninkaan nähden vain pienen tovin. Jos emäntä saisi sen aikaa pidettyä sen pystyssä...

Eri näköisiä fontangeja on hyvinkin paljon, mutta me täällä rajaseudulla pyrimme hyvin yksinkertaiseen malliin. Yksinkertainenhan on tuo emäntäkin. Ja koska on jo melko iäkäskin, on turha krumelointi vain rumaa.

Löysin malliksi erilaisia fontageja, joista suunnittelin ihan oman...

Ensimmäinen on vuodelta 1690, toinen vuodelta 1713. Koska tähtään vuosiin 1700-1710 on siis tuo viimeinen se, mitä tavoittelen, koska se on vuodelta 1702. Onneksi se on hieman kallellaan, sillä kalleellan oleva minunkin omastani tulee - en vain vielä tiedä, mihin suuntaan se kallistuu. Harjoitellaan jatkossa enemmän. Lisäksi kun tiedän emännän hiusten olevan ongelmallinen probleema, yksinkertaisin on paras....

Aloitin tekemällä myssyosan. Se oli vielä suhteellisen helppoa...

Seuraavaksi leikkasin viuhkan osat - aivan suin päin ja päätin katsoa, mitä tulee (onneksi kyseistä pellavaa on jäljellä ainakin 3 metriä)

Tein vähän koelaskoksia nähdäkseni onko siitä mihinkään, ja yllättävää kyllä, viuhka vaikutti - ei nyt hyvältä, mutta kelpasi minulle.

Kostian markkinat ja sotatantere

Olimme Kostialla markkinoilla, mutta ostokset jäivät kyllä kovin vähäisiksi - muutama maustepurkki tuli hankittua ja lipstikkakeittoa syötyä, eli reissu oli iloisen edullinen. Sää suosi melkeinpä liikaakin, sillä aurinko porotti pilveettömältä taivaalta.

Tällaiset maustepurkit ostin seuraavaa leiriä varten - pitäähän arvokkailla pippureilla olla omat purkkinsa.

Pääpaino reissussamme oli kuitenkin Kostian taistelun 1713 tapahtumapaikkoihin ja mahdollisen ensi kesän taistelun paikkoihin tutustuminen. Kovin oli ahtaan näköistä metikössä (jossa ampuilla pitäisi) ja on siinä kunnan isillä paljon tekemistä, että tapahtuma saadaan mahdolliseksi, mutta ainakin he ovat kovin innostuneita.

Muistomerkki. Muistomerkki on pystytetty todelliselle taistelupaikalle - tykkien jäljet näkyvät vieläkin

Tuossa metikössä (lupasivat raivata sen...) tulisi ruotsalaisjoukkojen puolustaa maatamme.

Ja tuosta olisi tarkoitus venäläisten hyökätä - ensin tykkitulta, sitten lautalla virran yli ja sitten taisteluun.

Saa nähdä, miten käy.

Kuningasidea tosiaan!

Vaikka tämä sininen asu onkin niin sanottu mock up eli harjoituskappale, voi siitä vaikka pidettävä vaate tullakin. Jos en sitten ryhdy tämänpäiväistä pahemmaksi. Koska ompelu osaa välillä (?) olla tylsää, ajattelin kokeilla liivin somistetta - eli kirjailua. Ja koska vaate on polyesteria, niin en ajatellut siihen kovin paljoa aikaa, vaivaa enkä rahaa laittaa. No, näppäränä naisihmisenä muistin, että jossain on ompelulangan paksuista "hopea"lankaa (Tiimarista, uskoisin, johonkin joulukorttien askarteluun hankittua). Että voisikos sillä sitten koristella ja ihan koneella jonkinlaista reunustaa ommella? EI VOI! Periaattessa kai kyllä, mutta lanka katkesi, sotkeutui ja rikkoi taskuläpät. Onneksi kokeilin taskuläppiin enkä liivin etumukseen.

Mutta ihan ajatuksena se oli kyllä kiva...

Eli onneksi on kangasta vielä sen verran, että saan tehtyä uudet taskuläpät.

Muuten liivin valmistuminen eteni hyvin kuin ottaa huomioon, että vietin päivän tekemällä ihan jotain muuta.

Liivi tällä hetkellä - taskuläpät siis uusiksi (eivät ole onneksi kiinni), hiha-aukkojen ja takahelman ompelu + napinlävet - ja kenties kokeilen sittenkin jotain pientä kirjailu - se hopea nimittäin näytti hyvältä, vaikka koneella jälki olikin hirveää

harjoituskappale jatkuu

Koska herra lähti niin kovin aikaisin metsälle (?), en voinutkaan jatkaa takin tekemistä. Niinpä päätin ryhtyä pohtimaan housuja. Mikä ihme siinä on, että ne housut ovat aina ongelma - eli en ole koskaa viitsinyt korjata kaavoihin tekemiäni muutoksia, ja teen ne joka kerta uudelleen. No nyt aion tehdä kunnon kaavat - ja koska mallikin on hieman erilainen, tulee muutoksia varmaan paljon.

Koska tarkoitus on tehdä vuoden 1780 mukainen asu (eli liivi on lyhyt), tulee housujen vyötärön ylettyä hyvin ylös - ja koska herralle on tuota vatsaakin kertynyt, on jälleen haasteen paikka. Mutta jostain on aloitettava, ja koska en osaa tehdä kaavoja muuten kuin oho, eiku, no kokeillaan näin -menetelmällä, niin aloitin leikkaamalla housut ja katsotaan, miten käy...

Tämä on se malli, jota nyt haetaan - housujen tulisi olla siis melko kapeat, mutta korkeat vyötäröltä.

Koekangas on jälleen mitä kauneinta (hintalappu löytyi vielä tästäkin - oli näemmä maksanut 1,5 €/ m), mutta eiköhän ole juuri tähän tehtävään soveltuva. Tiedä, jos vaikka onnistuu, miten korea asu saadaankaan aikaiseksi...

Palat on nyt leikattu, joten vain ompelemaan. Tosin tämäkin työ jää nyt kohta odottamaan sovitusta...

Harjoittelukappale

Koska jonain päivänä Herra Schottmanilla on yllään täyssilkkinen (käsinommeltu) asu, ajattelin tehdä ns. harjoittelukappaleen. Kaava on minulle ennestään vieras, joten ajattelin vain tekaista asun ja katsoa, mitä muutoksia (jos kaava nyt ylipäätään on mitenkään käyttökelpoinen) tulisi tehdä. Ei kovin fiksu tapa, mutta kun kangasta on...

 Kaava on Reconstructin Historyn Frock Coat 1780. Saman tekijän kureliivikaava on pettymys, toivottavasti tämä ei.

Kangas on joskus hankittu jotakin varten, näytti olevan vielä hintalappukin kiinni - koko 4,5 metrin pala maksoi 14,90 €, joten korkealta ei tipu, vaikka sutta tulisi.... (kangas on oikeasti tummempi kuin tuossa kuvassa)

Vaan nyt näyttää jo pelottavankin hyvältä - edestä otin pienen soiron pois, mutta muuten on täysin kaavojen mukaan tehty - pituus on toki vähän reilu, mutta senhän arvasinkin jo...

Hihatkin on jo leikattu ja ommeltu, samoin niiden vuoret ja taskunläpät.

Kaikkiaan tähän on tähän mennessä (siitä kun kaivoin kaavat ja kankaan) aikaa kaksi tuntia. Jos loppu menee yhtä mallikkaasti kuin tähän asti, niin takkiin menee kai toiset kaksi tuntia ja se on valmis (nappien ompelu...)

Kello yhden aikamerkki

Marssittiin - osin päästiin Loviisaan kyllä rattairen kyydissä - tällä kertaa tykillä ampumaan. Tykki olikin jo valmiina odottamassa, että karoliinit sai annettua kello yhren aikamerkin kaupunkilaasille. Että tiätävät, mitä kello on. Komiasti jysähti - miten paljon ruutia Hinrikki sinne lieneekään laittanu, ei se edes taistelussa aina niin komiasti tussahra.

Tykkiä valmistellaan...

...ja pamaus!

Tyytyväiset "tykkimiehet"

Tämän päälle käytiin einestämässä oikein maittavan ja pitkän ja hyvin ansaitun päiväruuan Saltbodanissa.

Schwedensclach - Gadebusch 6.-8.7.2012

Gadebuschin (Wakenstädtin) taistelu käytiin 20.joulukuuta 1712 Ruotsin ja Tanskan välillä tarkoituksena estää Stralsundin menettäminen tanskalaisille.



Me Ruatsin valtakunnan toivot perustimma leirin Kaadepussin kaupungin lairalle ja aloimma valmistautua taisteluun. 

Ensimmääseksi pystytettiin teltat ja laitettiin kuumaa vettä tulemaan.

Ruatusotilaat paikkaili varusteitansa ja rassasivat aseitaan, leirin naiset kantoi vettä ja laittoi ruakaa.

Vielä illansuussa oli joukkojen tarkastus ja äkseerausta - Stenbock tarkasti joukot ja vaikutti tosi tyytyväiseltä.

Miehet harjotteli toki innokkaina, vihdoinkin päästäis taistelemaan.

Aamu valkeni kauniina ja heti aamumurkinan jälkeen sotilaat aloittivat äkseeraukset. Kuri oli hyvä, ja lähes kaikki sotilaat olivatkin heti aamusta paikalla.

Stenbosk tarkasti joukot uudelleen.

Niin innokkaita olivat jotkut Ruotsin valtakuntaa puolustamaan, 

että ilman univormuakin halusivat kuninkaan puolesta taistella.

Sitten sotilaat lähtikin sotatantereelle. Niitten piti kattoa kunnon paikat, että saivat näyttää tanskalaisille, kuka se herra oikein on. Me naiset tietenkin marssittiin miesten perässä. Ja me marssittiin, mutta siihenhän me ollaan jo totuttu. 

Me marssittiin sellaisen pellon poikki, jossa kasvoi maissia. Nyt kun vielä tietäis, mitä se maissi on. Isot lehdet siinä oli, joten kyllä ne mukulatki on varmaan tosi isoja. Oltais yritetty kaivaa niitä vähän siinä matkalla, mutta kun oli kiire. 

Taistelu oli raju ja kuuluva. Tykkitulta ammuttiin pitkän ajan, jonka jälkeen tanskalainen jalkaväki ryntäsi hyökkäykseen. Ruatsalaiset vastasi tykkitulella ja ryntäsi tämän jälkeen vastahyökkäykseen. Lopulta taistelu kesti vain lyhyen aikaa, sillä nuo nolot tanskalaiset antautu. 

Voittajien oli helppo hymyillä, vaikka tappiotakin oli tullut aika paljon. Monta miestä jäi tantereelle,

 mutta onneksi oma säily hengissä

Taistelu voitettiin ylivoimaisesti ja sitä juhlittiin runsaalla aterialla - ensin lihakastiketta ja vielä illalla paistetulla villisialla - sekä kasvispadalla, joka me tehtiin itte. 

Jälkiruoaksi paistettiin vielä lettuja.

Hyvin nukutun yön jälkeen me pakattii tavarat ja jatkettiin marssilla kohti uutta taistelua.