Kuninkaan päivä den 29 September Tammerforsissa

Päivä valkeni hieman sumuisena ja kosteana (näin minulle kerrottiin, en tietenkään vielä itse siihen aikaan ollut noussut), mutta oli jo varhaisaamupäivällä muuttunut yllätävänkin lämpöiseksi ja ainakin sateettomaksi - mikä sinänsä oli miellyttävä yllätys, sillä sadetta oli pitänyt pitkin viikkoa.

Laittauduimme - mamselli ja minä - kuntoon ja lähdimme kartanostamme, jossa yövyimme (ihan kelpo pikku kartano, yllättävänkin kelpo niin kaukana hmm sivistyksestä) kohti Keskustoria, jonne kuningasta odotettiin hetkellä millä hyvänsä.

Miten suuri olikaan yllätyksemme, kun kohtasimme Hänen majesteettinsä kieseissään kartanomme pihamaalla ja hän tarjosi kyytiä kanssaan. Siinä kumarrusten (ja ihan unohdin Hänen korkeutensa läsnäollessa kaikki oppimani hovitavoista ja -niiauksista, niin ylitsevuotavan häkellyksissä olimme tuosta kunniasta) ja niiausten lomassa löysimmekin itsemme itse Kuninkaan vierestä istumassa ja olimme melko hiljaisia kunnian johdosta. Eihän sitä nyt kuninkaalle uskaltanut puhua, ellei Hän puhutellut.

Kuningas oli kuitenkin kovin ystävällinen ja olimme sanomattakin onnellisia, ylpeitä ja haltioissamme näin suuresta kunniasta. Saavuimme sitten torille suuren väkijoukon ympäröimäni ja sotilaiden äkseeratessa.

Kuva Sonja Jääskeläinen

Vaikka täytyy sanoa, että hieman peljästyinkin kieseillä istuessani, kun hevosraukka peljästyi musketöörien ammuntaa. Onneksi se kuski sai hevoisen rauhoittumaan ja voimme katsoa äksiisin loppuun.

Tuolta löytyy jonkun minulle tuntemattoman, mutta selkeästikin taitavan maalarin teoksia päivän äksiisistä, vilahdammehan mekin siinä - kuningas ja minä.

http://www.nurkkaus.net/jalbum/Tapahtumia%20ja%20urheilua/2012%20Kuninkaan%20paiva%20Tampere/

Valitettavasti tämä jatkuva migreeni aiheutti sen, että päätin vetäytyä takaisin kartanoon lepäämään heti kuninkaan poistuttua, sillä illalla oli kuitenkin tanssiaiset odottamassa - ja nehän olivat kuitenkin tämän jälkeen se päätapahtuma. Pystyin samalla antamaan kotiopettajattarelle hänen viikkolepohetkensä, eli hän pääsi muutamaksi tunniksi jaloittelemaan ja selvittämään minua varten hieman Tammerforssin muotia - voihan siellä olla jotain minullekin. Tosin tuo yrmeä kalcuna kertoi karhanneensa enimmän aikaa jotain kloppia nuorten neitien kimpusta. Kuulostaa niin gouvernantilta...

Hän kuitenkin saapui useiden pukumallien kanssa kotiin, joten täytyy siis kai jotenkin olla kiitollinen. Pukumallit ovat nähtävillä seuraavalla sivustolla. Siellä se kotiopettajatarkin näyttää patsastelevan - yrmeänä, kuten tavallista.

http://umeet.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat+-+Events/2012/1700-luvun+muotin%C3%A4yt%C3%B6s/

Iltajuhlaan piian pukivat minut vaaleanturkoosiin robe á la francaiseen ja laittoivat hiukseni. En todellakaan voinut hyvin, mutta en kuitenkaan voinut olla poissakaan. Miehestäni ei ollut koko päivän aikana paljoakaan iloa, sillä hänellä oli omia asioita hoidettavanaan. Niinpä jouduin pyytämään kapteenin ja kapteenskan vaivaamaan omaa rauhaansa sen verran, että pystyin saapumaan juhliin heidän seurassaan. He kun ovat aina niin ystävällisiä ja huolehtivia ihmisiä.

Itse tanssiaiset olivat niin kauniit - nuoret jaksoivat tanssia koko illan - sehän on heidän tehtävänsäkin. Me hieman jo varttuneemmat nautimme pääsääntöisesti vain tanssin katselusta, vaikka mieheni viimein saavuttua tanssimmekin muutaman kappaleen. Mutta kyllä se tanssi on vaan nuorten asia, ei se oikein näin vanhalle ja voipuneelle sovi.

Jatkoimme iltaa vielä toisessakin paikassa, mutta siellä meno yltyi jo lähes niin mahdottomaksi, että siitä en uskalla tuolle kotiopettajattarellemme mainitakaan - hän on sen verran uskonnollinen ja tiukkafontanginen nainen, ettei päästäisi minuakaan enää minnekään. Mutta onneksi hän oli tanssiaisten ajan kaitsemassa lapsia.