tiistai 23. lokakuuta 2012

Vaatteet - talvinen nuttupuku

Koska talvi on saapumassa, täytyy sitä laittaa jonkinlaista talvivaatettakin kuntoon kirkkomatkoille.

Viittaa pitäisi jo ryhtyä ompelemaan, mutta sitä ennen ajattelin saattaa valmiiksi pellavaisen nuttupukuni, johon tulee myös liivi.

Liivistä on tarkoitus tehdä tuon englantilaisliivin (vuodelta 1745) mallinen, väri on kuitenkin tuollainen tiilenoranssi, eikä se nyt satu olemaan silkkiä. Tikkauskin on huijausta. Mutta saanpahan tehtyä samalla kaavan. Koska aion pitää liiviä kureliivin asemasta, luitan sitä enemmän kuin mitä tuossa alkuperäisessä on.




Nuttupuvun teen ruskeasta, kukkakuviollisesta pellavasta. Kangas on melko paksua, joten toivon sen olevan myöskin melko lämmintä. Jotta nutun teossa olisi jotain "uutta" (nuttuja on nimittäin jo melko monta), teen tai yritän ainakin tehdä siitä tuollaisen perusnutun ja ratsastustakin välimuodon - Janet Arnoldin kaavan mukaan - toki ehkä pikkuisen muokaten. Ja sitten kun tulee kiire, niin unohdan tuon mallin ja teen pikanutun...

Hamehan onkin jo valmiina, mutta mikäli asu vaikuttaa liian kirjavalta, vaihdan tuon hameen tilalle tuollaisen tiilenoranssin pellavahameen. Valitettavasti tuon kankaan kuviot menevät niin, etten saa niistä selkää peilikuvioita, vaikka kuinka sitä kokeilisin.




keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kuninkaan päivä den 29 September Tammerforsissa



Päivä valkeni hieman sumuisena ja kosteana (näin minulle kerrottiin, en tietenkään vielä itse siihen aikaan ollut noussut), mutta oli jo varhaisaamupäivällä muuttunut yllätävänkin lämpöiseksi ja ainakin sateettomaksi - mikä sinänsä oli miellyttävä yllätys, sillä sadetta oli pitänyt pitkin viikkoa.

Laittauduimme - mamselli ja minä - kuntoon ja lähdimme kartanostamme, jossa yövyimme (ihan kelpo pikku kartano, yllättävänkin kelpo niin kaukana hmm sivistyksestä) kohti Keskustoria, jonne kuningasta odotettiin hetkellä millä hyvänsä.

Miten suuri olikaan yllätyksemme, kun kohtasimme Hänen majesteettinsä kieseissään kartanomme pihamaalla ja hän tarjosi kyytiä kanssaan. Siinä kumarrusten (ja ihan unohdin Hänen korkeutensa läsnäollessa kaikki oppimani hovitavoista ja -niiauksista, niin ylitsevuotavan häkellyksissä olimme tuosta kunniasta) ja niiausten lomassa löysimmekin itsemme itse Kuninkaan vierestä istumassa ja olimme melko hiljaisia kunnian johdosta. Eihän sitä nyt kuninkaalle uskaltanut puhua, ellei Hän puhutellut.



Kuningas oli kuitenkin kovin ystävällinen ja olimme sanomattakin onnellisia, ylpeitä ja haltioissamme näin suuresta kunniasta. Saavuimme sitten torille suuren väkijoukon ympäröimäni ja sotilaiden äkseeratessa.

Kuva Sonja Jääskeläinen

Vaikka täytyy sanoa, että hieman peljästyinkin kieseillä istuessani, kun hevosraukka peljästyi musketöörien ammuntaa. Onneksi se kuski sai hevoisen rauhoittumaan ja voimme katsoa äksiisin loppuun.


Tuolta löytyy jonkun minulle tuntemattoman, mutta selkeästikin taitavan maalarin teoksia päivän äksiisistä, vilahdammehan mekin siinä - kuningas ja minä.

http://www.nurkkaus.net/jalbum/Tapahtumia%20ja%20urheilua/2012%20Kuninkaan%20paiva%20Tampere/

Valitettavasti tämä jatkuva migreeni aiheutti sen, että päätin vetäytyä takaisin kartanoon lepäämään heti kuninkaan poistuttua, sillä illalla oli kuitenkin tanssiaiset odottamassa - ja nehän olivat kuitenkin tämän jälkeen se päätapahtuma. Pystyin samalla antamaan kotiopettajattarelle hänen viikkolepohetkensä, eli hän pääsi muutamaksi tunniksi jaloittelemaan ja selvittämään minua varten hieman Tammerforssin muotia - voihan siellä olla jotain minullekin. Tosin tuo yrmeä kalcuna kertoi karhanneensa enimmän aikaa jotain kloppia nuorten neitien kimpusta. Kuulostaa niin gouvernantilta...

Hän kuitenkin saapui useiden pukumallien kanssa kotiin, joten täytyy siis kai jotenkin olla kiitollinen. Pukumallit ovat nähtävillä seuraavalla sivustolla. Siellä se kotiopettajatarkin näyttää patsastelevan - yrmeänä, kuten tavallista.

http://umeet.kuvat.fi/kuvat/Tapahtumat+-+Events/2012/1700-luvun+muotin%C3%A4yt%C3%B6s/

Iltajuhlaan piian pukivat minut vaaleanturkoosiin robe á la francaiseen ja laittoivat hiukseni. En todellakaan voinut hyvin, mutta en kuitenkaan voinut olla poissakaan. Miehestäni ei ollut koko päivän aikana paljoakaan iloa, sillä hänellä oli omia asioita hoidettavanaan. Niinpä jouduin pyytämään kapteenin ja kapteenskan vaivaamaan omaa rauhaansa sen verran, että pystyin saapumaan juhliin heidän seurassaan. He kun ovat aina niin ystävällisiä ja huolehtivia ihmisiä.





Itse tanssiaiset olivat niin kauniit - nuoret jaksoivat tanssia koko illan - sehän on heidän tehtävänsäkin. Me hieman jo varttuneemmat nautimme pääsääntöisesti vain tanssin katselusta, vaikka mieheni viimein saavuttua tanssimmekin muutaman kappaleen. Mutta kyllä se tanssi on vaan nuorten asia, ei se oikein näin vanhalle ja voipuneelle sovi.

Jatkoimme iltaa vielä toisessakin paikassa, mutta siellä meno yltyi jo lähes niin mahdottomaksi, että siitä en uskalla tuolle kotiopettajattarellemme mainitakaan - hän on sen verran uskonnollinen ja tiukkafontanginen nainen, ettei päästäisi minuakaan enää minnekään. Mutta onneksi hän oli tanssiaisten ajan kaitsemassa lapsia.

Mantua 1710

Tämä noin kolmen vuoden projekti sai lopullisen valmiuden vasta kun sitä tarvittiin todella. Muotinäytökseen tarvittiin (? - ainakin tungin mukaan) koko 1700-luvun pukurepertuaari ja pukuni osallistui - kuinka ollakaan - kotiopettajattaren eli minun päälläni. Tuon opetettavan aatelisneidon puku oli sen verran koreampi (kuin myös päähineensä), ettei siinä sopinut vanhan kalcunan ryhtyä kilpasille :-)

Ryhdyin mantua ompelemiseen joskus vuonna singer ja porakone (siis kuitenkin tällä vuosisadalla), mutta se jäi - kuten moni muukin - kaapin perälle innostusta odottamaan. Pukua ryhdyin tekemään, jos vaikka karoliinien kanssa tulisi joskus tarvetta vuosisadan alun pukuun. Koska tarvetta ei ollut ilmaantunut, tekele sai odotella parempia aikoja. Nyt siis aika oli tullut.

Kun kaivoin mekon kaapinkolosta, se oli tässä vaiheessa - eli takaosa oli tehty ja etuosakin, hihat olivat vain neuloilla kiinni. Kuinkahan monta nuppineulaa oikein onkaan keskeneräisissä vaatteissa kiinni - tästäkin löytyi lähes 30 kappaletta!

Ompelin hihat, joista tuli vähän hassut (mutta niin oli koko mekkokin). Ja sitten sovitus. Koska mekko on jokatapauksessa tuhottoman pitkä laahuksen kanssa ja se neulataan edestä kiinni, oli se yhdenkoon mekkona sopivan kokoinen :-) Tein sen siis käytännössä sovittamatta valmiiksi ja katsoin, sopiiko. Fiksua! Onneksi sopi. Toki minulla oli sovitusnukke kuitenkin apuna....

Suurin haaste ja syy, miksi puku näki vain tämän kerran päivänvalon, on mm. se, että tuo päällikangas osoittautui venyväksi - en ole sitä kyllä kangasta hankkiessani huomannut, mutta nyt sen huomasi. Kangas itsessään on jotain luonnonkuitua, koska olen sen värjännyt, mutta muuten materiaalista ei ole tietoakaan. Ja tuo stomacher ja hame ovat ehtaa polyesteriä (luulisin)



Mutta olimme varmasti sangen oudun näköinen seurue :-) Tuota kloppia tuli vahtia koko ajan, kun oli neidon vyötäisillä kiinni. Ajatella, jos jonain päivänä ei enää olisi esiliinoja ja kotiopettajattaria nuorten neitojen siveyttä vahtimassa. Mahtaisi olla järisyttävä maailma!

Kuva Teemu Laukkarinen

ja kiitokset Teemulle muistakin hienoista maalauksista!