Joulunavajaisviikonloppu Suomenlinnassa

Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna kokoonnuimme juhlistamaan joulukauden avajaisia Sveaborgiin.

Piikani musketööri oli luonnollisesti muiden sotilaiden kanssa äkseeraamassa kuninkaan kunniaksi ja muu rahvas sai ihastella sekä kuningasta että muuta vallasväkeä. Ja kyllä sitä oli kerääntynytkin. Koska hovimaalari oli unohtunut kotiin, joudun tukeutumaan toisten hovimaalareiden töihin - toivottavasti he eivät pahastu, ainakaan kovin paljoa.

Kuva: Mikko Suominen

Musketöörit äkseerasivat urheasti kylmässä ja tuulisessa pakkassäässä - tosin melko pientähän tuo oli verrattuna siihen, kun Kaarle-kuningas Norjaan marssi...

Kuva: Markku Arvonen

Ja kun äkseeraukset ja Kuninkaan puhe oli kuultu, alkoivat markkinat. Toki kävimme sitä ennen ruokailemassa oivaa kalasoppaa, mutta sitten tuli jo kiirehtiä laittautumaan iltajuhlaa varten valmiiksi. Piikani lähetin auttamaan hopeoiden kiillottamisessa ja liinojen taittelussa. Vaan eipäs sitten saapunutkaan ajoissa emäntäänsä auttamaan, joten kampaus jäi jälleen kerran vajavaiseksi, mutta minkäs teet!

Ilta oli tarkoitus aloittaa aterioinnilla, mutta innokkaimmat tanssijat ehtivät jo ennen ruokailuakin pyörähtämään muutaman tanssin. Voih niitä nuoria!

Jouluateria nautittiin yleisessä sekasorrossa - onneksi Marianne piti huolta, että sikaa riitti kaikille, vaan ehtipä tuo piika näemmä hieman karkaamaankin keittiöhommista. Piian ja niiden siveys, niinpä niin!

Musikantit jaksoivat soittaa koko illan, onneksi hekin kuitenkin saivat ansaitsemansa ruokatauon, ja eikun heti hommiin uudestaan. 

Ja tanssit jatkuivat läpi illan!

 Vanhemmatkin herrat katselivat innokkaina tanssimista, mutta taisi kihti sen verran ainakin tässä vaiheessa kolottaa, että tyytyivät katselemaan.

Sitäkin vanhempi väki tyytyi keskustelemaan ja juomaan tarjolla olevia juomia - ja muistelemaan niitä oih hyviä aikoja, jolloin ei ollut nuoriso näin huonosti käyttäytyvää - vai miten se nyt olikaan :-)

Ja illan pimetessä pelipöytä houkutteli useampiakin pelaajia, toivottavasti kukaan ei menettänyt kiesejään enempää uhkapelissä. Ai niin, taisin kyllä itse voittaakin jonkun cuccu-pelin.

Yöksi päädyimme kaikki samaan kartanoon (ellei sitten vallan ihan kotiinsa asti joku lähtenyt), toivottavasti saamme kokea jotain samanlaista jälleen ensi vuonna.