Fontangen salaisuudet osa 1

Fontangen - ja tässä tapauksessa 1700-luvun kapistuksen - tekeminen tuntuu kovin vaivalloiselta. Minulle kun nuo päähineiden teot ovat aina olleet jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeita. Antaisin tämänkin jollekulle mieluusti tehtäväksi, mutta onhan sitä itsekin kiva jotain yrittää.... vaikka sitten sutta tulisikin. Nyt on kuitenkin jonkinlainen saatava kasaan vuoden 1710 mantuan kanssa pidettäväksi. Emännälle siis.

Itse päähineen teko ei liene vaikeaa, mutta koska emäntäni pää on jotenkin outo, en tiedä miten saan viuhkan pystyyn ja pystyssä pysymään. Toisaalta, niin nuo muutkin kirjoittavat, että pää sekä hartiat olivat aina kipeät, kun päähinettä joutuu koko ajan kannattelemaan. Eikä se silti pysy pystyssä. No, toivottavasti tämä muoti menee sukkelaan ohitse. Eihän sitä päähinettä oikeasti tarvitse pitää kuin siellä Tammerforssissa kuninkaan nähden vain pienen tovin. Jos emäntä saisi sen aikaa pidettyä sen pystyssä...

Eri näköisiä fontangeja on hyvinkin paljon, mutta me täällä rajaseudulla pyrimme hyvin yksinkertaiseen malliin. Yksinkertainenhan on tuo emäntäkin. Ja koska on jo melko iäkäskin, on turha krumelointi vain rumaa.

Löysin malliksi erilaisia fontageja, joista suunnittelin ihan oman...

Ensimmäinen on vuodelta 1690, toinen vuodelta 1713. Koska tähtään vuosiin 1700-1710 on siis tuo viimeinen se, mitä tavoittelen, koska se on vuodelta 1702. Onneksi se on hieman kallellaan, sillä kalleellan oleva minunkin omastani tulee - en vain vielä tiedä, mihin suuntaan se kallistuu. Harjoitellaan jatkossa enemmän. Lisäksi kun tiedän emännän hiusten olevan ongelmallinen probleema, yksinkertaisin on paras....

Aloitin tekemällä myssyosan. Se oli vielä suhteellisen helppoa...

Seuraavaksi leikkasin viuhkan osat - aivan suin päin ja päätin katsoa, mitä tulee (onneksi kyseistä pellavaa on jäljellä ainakin 3 metriä)

Tein vähän koelaskoksia nähdäkseni onko siitä mihinkään, ja yllättävää kyllä, viuhka vaikutti - ei nyt hyvältä, mutta kelpasi minulle.