sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Lierin taistelu 1814

Vuosi 1814 oli hyvin tärkeä Norjalle - irrottautuminen Tanskasta tammikuussa, jolloin Norja annettiin Ruotsin valtakunnalle. Norja kuitenkin julistautui itsenäiseksi Eidsvollin kansalliskokouksessa 17. toukokuuta - sodan jälkeen Norja joutui kuitenkin Ruotsin alaisuuteen kuitenkin vielä lähes sadaksi vuodeksi, mutta sai autonomian kaltaisen aseman.

Itse taistelusta ei löydy suomeksi paljoakaan tietoa, mutta norjaksi sitäkin enemmän, esimerkiksi
http://www.elverumske.no/esc_norsk/lier1814.htm


Suomalaiset eivät tähän taisteluun osallistuneet - olimmehan jo muutaman vuoden olleet Keisarillisen Venäjän suuriruhtinaskunta - mutta halusimme osallistua ja kun norjalaiset kutsuivat :-). Lensimme siis viiden hengen porukalla, ja kaksi tuli autolla tuoden pientä matkakuormaamme. Pientä todellakin, kaikkien yhteinen päätös oli, ettei enää koskaan lähdetä ilman tiettyjä tavaroita matkaan. Minullakin oli suorastaan orpo oli ilman omia ruoanlaittovälineitä ja kaikenmaailman tilpehööriä, vaikka totta puhuen ilmankin pärjäsi....


Saavuttuamme laitoimme tavaramme paikoilleen, teltat olivat norjalaisilta lainassa (ja olivat isoja!) ja jo valmiiksi pystyssä. Kävimme Anna-piian kanssa ilmoittautumassa keittiövuoroon, mutta naisväkeä tuntui olevan niin runsaasti, ettei ihan kaikille työtä riittänyt. Ryhdyimme siis ompelemaan. Onneksi leirissä oli myös katoksiakin, sillä sää oli sitä samaa hellettä, joka oli alkanut jo heinäkuun alussa.



Ja tässä etsitään ihan kirjaimellisesti neulaa (tai sitten se oli naula) heinäsuovasta....

Autoimme siis hivenen kyökkihommissa, mutta surkean vähän - lomailuksi meni, mutta kun muut olivat ehkä tuon kielitaidonkin vuoksi näppärämpiä valikoimaan hommat päältä, niin jäimme Anna-piian kanssa käytännössä ilman hommia ;-). Ruokapuoli oli Anitan vastuulla - kuinka muuten - ja kyllä sitä ruokaa riittikin, jopa kotiinvietäviksi.... ja varusteita keittiöön olivat kaikki tuoneet - siis kaikki muut, paitsi me "lentäjät".



Ja sitten olikin miesten aika lähteä taisteluun ja kuinka ollakaan, suomalaiset olivat ensimmäisinä ja särminä valmiina taisteluun. 



Taistelua seurasimme melko kaukaa, mutta perinteisesti jyskettä ja menoa riitti....












Lopussa oli joukkojen esittely, mutta kuvat jäivät vähäisiksi





Loppuaika menikin sitten jälleen ommellessa ja sosialiseeratessa. Ja illan vietto perinteisesti syöden, juomaa nauttien ja tietysti myös tanssien. Kuvia tansseista ja illanvietoista löytyy hieman yksityisimmistä kansioista ;-)






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti