Matka Norjaan Karoliinien jalanjäljillä alkoi Haldenista, Fredrikstenin linnoituksesta. Kaarlehan halusi linnan valloittaa 1716 siinä onnistumatta, yritti sitten vielä vuonna 1718 kohtalokkain seurauksin. Nyt kuitenkin muisteltiin tuota ensimmäistä valtausyritystä ja vietettiin siinä sivussa helteistä viikonloppua (ja ylämäkikuntoilua).
Fredrikstenin taisteluun osallistui pieni ja pippurinen Uudenmaan rykmentti, ja mukana seurasivat aina uskolliset vaimoihmiset. Mukaan liittyi myöhemmin muutama muukin, joten laskennallisesti olimme 10 hengen uljas ryhmä. Suomestahan oli muitakin ryhmiä mukana, oli Rautpohjan porukkaa, Napuen mamselleja sekä Oravaisten porukkaa... ja sitten ruotsalaiset, norjalaiset, tanskalaiset ja muutama vähän muualtakin.
Ja heti alkuun etutustuessa pääsivät poijat heille sopivaan ympäristöön :-)
Varsinainen taistelu käytiin lauantaina, jolloin ensin tietysti harjoiteltiin, sitten syötiin lounasta (jota me vaimoihmiset autoimme tarjoamaan melko näpäkkään tyyliin) ja sitten sodittiin.
Illalla vietettiin aikaa syöden, juoden ja osan porukasta tanssienkin. Puheita pidettiin ja nautittiin kesäillasta. Ja lopuksi vielä hyvästelimme rakkaat tykkimiehet - kukkasin tietenkin
Seuraavana aamuna joidenkin jo pakattua tavaransa ja suunnattua matkansa kotia kohti lähti pieni joukkomme seuraavaan taisteluun. Alkuun pidettiin Chorum ja sitten vallattiin linnake. Helppoa.
Tämän taistelun jälkeen palasimme linnoitukseen, missä olimme vielä yhden illan ja yön tutustuen Haldenin iltaelämään. Eli meidät tuntevat tietävät meidän käyneen syömässä ja olleen hyvin ajoissa nukkumassa :-)
Aamulla sanoimme hyvästit Fredrikstenin linnoitukselle ja Anitalle, joka tuli saattamaan meidät matkoihimme. Matka kohti Karoliinien kuolonmarssia alkoi.
