Ja täällä taas! Vaikka olikin sellaiset suunnitelmat, että nyt jätetään tänä vuonna väliin, niin täällähän tämä tuttu porukka taas on - taitaa olla niin, ettei Johanna pääse meistä enää eroon, vaikka yrittäisikin. Onnistuisikohan jonkinlainen porttikielto? :-D
Saavuimme itse melko myöhään, eli perjantain markkinaväki jo sulki kojujaan kun saavuimme. Pystytimme teltan tällä kertaa vähän uuteen paikkaan, ja se paikkahan osoittautui oikein oivalliseksi: varaamme saman paikan alustavasti ensi vuodeksikin.....
Iltaa vietettiin perinteisesti ensin auringosta nauttien ja auringon laskettua nuotion loimussa. Tosin jollain kummalla luvalla miehet lähtivät Kyrö Distilleryyn maistamaan uutta giniä, mutta palasivat riittävän ajoissa välttääkseen suurimmat huudot. Huutia tosin tuli, kun pellavaliina makkaranpaistossa heitettiin nuotioon (ei, en siis ole vieläkään unohtanut ;-D).
Kuva: Kyrö Distellery Facebook
Illan aikana muistettiin myös Pia-mamsellia, joka sai lahjaksi ihan ikioman pikku-jakkaran - kaikilla höystöillä - oli puumerkkiä siellä ja täällä.
Aamulla aloitimme oivalla aamupalalla, jonka jälkeen nostimme sutjakasti myyntikatokseni pystyyn ja sain laitettua tuotteet esille juuri ennen kuin markkinat alkoivat. Myyntiapulaisinani toimivat tällä kertaa tutun Anna-mamsellin lisäksi Pia- ja Ida-mamsellit.
Ja sitten olikin aika marssia kohti kenttää....
... ja aloittaa markkinat perinteisellä tykinjysäyksellä (tai mikä tuo vehje nyt onkaan).
Kuva Markku Arvonen
Päivän aikana karoliinit ehtivät myös hieman äkseerata - ensin tietysti harjoiteltiin kirkkomaalla ja sitten vasta mentiin yleisön eteen. Karoliinit siis kuvassa takana.
Markkinoiden suljettua "ovensa" lauantai-iltana alkoi ns. oma aika, jolloin voitiin ihan vain omassa porukassa seurustella leirissä ja nauttia vähän evästäkin.
 |
| Isonkyrön eukkoja kirkonmäellä Kuva Markku Arvonen |
Kuva Markku Arvonen
Kello iltakuuden lyömällä oli vuorossa muistoplakaatin naulaaminen museon seinään. Rautpohjan tykkiryhmän jäsenet olivat tehneet hienon taulun viime vuoden ennallistamisnäytöksestä, ja taulussa lukeekin kaikki Napue 300 -esitykseen osallistuneiden ryhmien nimet.
Ensin käytiin toki kirkkomaalla muistomerkillä pitämässä minuutin hiljaisuus
Tämän jälkeen miehet naulasivat muistotaulun....
...vaimoväen ja piikain seuratessa hieman taaempana
Kuva Markku Arvonen
Ja sitten otettiin kuvia:
Kaikki paikalla olleet sotilaat
Uudenmaan karoliinit ja G.B.
Savon rykmentti eli Rautpohjan tykkiryhmä
Porin rykmentti
Suomen sodan sotilaat
Miss Napue itse
Ja me kaikki paikalla olleet
Kuva Markku Arvonen
Ja kuva Uudenmaan rykmentistä vaimoväenkin kera
Kuva Johanna Talso
Ilta jatkui leppoisasti leirissä, muskotti ilahdutti soitollaan ja kaikilla oli hyvin leppoisa tunnelma. Vuorossa oli perinteistä lettujen syöntiä sekä sitä nuotion sytyttelyä.
Ja tänä iltana Satu-mamselli kävi ja vei meidät - siis minut ja Anna-mamsellin - vuorostaan Kyrö Distelleryyn sitä kuuluisaa giniä maistelemaan. Oli niin kuin ladies only -ilta - vaan tuskin olimme juominemme pöytään istahtaneet, kun sankarimmekin sinne saapuivat :-) oli kuskimme ajatellut, että iltamme olisi kovin yksinäinen ilman puolisojamme, vaikka olihan meillä yksi kasakka mukanakin....
Leiriin palatessamme näkyi elosalamoita, tai niin luulimme. Kyllä ne sitten ihan tavallisiksi salamoiksi osoittautuivat ja jyrinäkin seurasi ihan kannoilla. Ja sitten tuli vettä, salamoita ja jyrinää suoraan leirin päällä. Mutta telttamme kesti, vaikka välillä vähän hirvittikin. Osa porukasta oli auttamassa markkinakojuilla poistamassa vettä katoksista, mutta minä nukuin ylen tyytyväisenä seuraavaan aamuun.
Ja aamulla jälleen myyntikojun ääreen myymään (tai enemmänkin niitä saarnoja pitämään). Tarkoitus oli kasata katos ja pakata tavarat hyvissä ajoin ennen markkinoiden päättymistä, mutta niinhän siinä kävi, ettei sieltä poistuttu ennen markkinoiden päättymistä. Ja niin jälleen kerran purettiin leiri - viimeinen tälle vuodelle (ainakin minulle) ja kohti kotia.
