Ilta konsertissa - Le Lumiers

Konserttipäivänä matkustin kieseilläni Herra De Mont Walnutin kartanoon, missä valmistauduimme rouvansa kanssa illan konserttia varten. Piiat olivat jälleen kerran kovin laiskoja, mutta ehdimme kuitenkin ajoissa. Tämä oli ehkä sen reippaan renki-pojan ansiota, sillä tuo pikku-miekkonen oli mitä ahkerin ja kohteliain ilmestys.

Matkasimme kieseillä jälleen! - ruumis parkani oli jo tässä vaiheessa sairaana jatkuvasta kieseissä istumisesta- nyt kohti Helsingforsia. Kävimme, kuten sovittua noutamassa tarvittavat prosyyrit Mme La Petite Tambour'lta ja ryhdyimme sulostuttamaan kaupunkia pasteeraamalla sinne sun tänne ja jakaen tietoa illan ja viikonlopun tapahtumista. Aivan alkajaisiksi - asiat tärkeysjärjestykseen! - poikkesimme kuitenkin virvokkeille ravintola Pikku-Savottaan, jossa olikin paikalla piiankin kehuma emäntä. Emäntä oli juuri kaikkea sitä, mitä piikani oli kertonutkin - toki hieman rahvaanomainen näin hienojen rouwien makuun, mutta hauska kuitenkin. Hivenen olin kyllä loukkaantunut (mutta rahvaalta tuollainen käytös lienee tavallista), kun hän oli näkevinään minussa ja piiassani paljon yhteistä näköä. Pah! sanon minä, piikani ei ole isäni lapsi.

Jossain vaiheessa kaupunkimme sulostuttamista seuraamme liittyi Rouwa Mont Walnutin puoliso, ja jatkoimme siis sekä sulostuttamista että tiedon jakamista vielä tunnin verran. Voinette kuvitella, kuinka uupunut olin jo tässä vaiheessa. Voisinpa melkein väittää, että nyt tiedän, miltä torpparin emännästä tuntuu pitkän työpäivän jälkeen - tuskin tuonkaan työ on niin raskasta kuin meidän tänään.

Konsertti

Kello 19 lyömällä alkavaan konserttiin valmistauduimme nauttimalla hieman kuohuvaa virvoketta - kyllähän sitä keho jo nestettä kaipasikin sen valtavan ja raskaan uurastuksen jälkeen. Seuraamme liittyi myös Neiti LIll-Stjern ja nelisin etsimme paikkamme. Valitettavasti sali oli viimevuotisesta poiketen (tai ehkä juuri viimevuotisen vuoksi) kalustettu hieman eri tavalla, eikä meillä ollut mahdollista istua pöydän ääressä - jouduimme istumaan rahvaan parissa kuin mitkäkin porvarit!

Illan aiheena oli, onko eläimillä kuolematon sielu. En ole aivan varma, mihin loppupäätökseen debatissa päästiin, sillä taisin torkahtaa. Mutta keskustelu lienee ollu mielenkiintoinen?

Uuvuttavan paneelin jälkeen saimme nauttia laadukkaasta soitanta - ja lauluesityksestä. Ja pääsimme kuin pääsimmekin mainiolle tauolle, jona aikana nautimme jälleen kuohuvaa virvoketta, keskustelimme juuri niin syvällisistä asioista kuin meillä on taipumusta ja juorusimme minkä ehdimme. Tapasimme myös ystävämme, joka oli tullut Tavastehusista asti, mutta oli pukeutunut - umh - persoonallisesta. Valitteli kyllä kovasti asuvalintaansa, ja annoimme hänelle anteeksi, kun lupasi, ettei tällainen tule jatkossa toistumaan.

Konsetti jatkui seuraavaksi tanssiesityksellä, mikä oli todella hieno ja viehättäväkin. Pysyin hereillä koko ajan! Ja jos edelliset soittajat ennen väliaikaa olivat soittaneet kauniisti, niin nyt oli kyllä niin taidokasta soitantaa, että jopa minäkin ymmärsin eron.

http://www.fetes-galantes.com/

Tanssiesityksen jälkeen nautimme jälleen kuohuvaa virvoketta ja valmistauduimme tanssiin. Mutta voih! ihmiset alkoivat poistua paikalta, joten seurueemme herra julisti kuuluvalla äänellä, ettei kenenkään sovi poistua, sillä kohta tanssitaan. Tanssit alkoivatkin, mutta valitettavasti se ei tällä kertaa lämmittänyt mieltäni eikä sieluani. Koska rakas puolisoni oli estynyt osallistumaan tilaisuuteen, en katsonut sopivaksi osallistua tanssiin. Sillä, ettei kukaan minua tanssiin pyytänytkään, ei luonnollisestikaan ollut asian kanssa mitään tekemistä. Mutta ei tuo tanssiminen kyllä kovin kummoiselta näyttänytkään, olen itse nauttinut paljon paljon enemmän omista kotoisista tanssimestareiden johtamista tanssiohjauksista. Ehkäpä tuo pariisilainen tapa ei ole kaikkein soveliain meidän ruotsalaiselle (ja varsinkaan suomalaiselle) mentaliteetille. Tämä nyt on kuitenkin minun mielipiteeni. Eräät näyttivät nauttivat tanssista, mutta he olivat jotain kummasti pukeutuneita porvareita - osalla näkyi polvetkin!!

Tanssien jatkuessa vietimme laatuaikaa keskutellen edelleen meille sopivan syvällisiä, yritin jopa johdattaa keskustelun kenkiin, mutta se ei tälläkään kertaa saanut suurta vastakaikua. Minulla oli kuitenkin uudelta mantereelta asti tuotetut kengät jalassani, ja voin kertoa, että olivat oikein mukavat ja kestävät.

Illan päätteeksi teimme perinteisen patsas-pasteerauksen. Tällä kertaa kävimme tutustumassa Havis Amandaan, mutta valitettavasti emme päässeet kovinkaan syvälliseen pohdiskeluun kyseisestä taide-esineestä, sillä tuo julkea rahvas häiritsi meidän hieman kuohuvalla virvokkeella ravittua seuruettamme. Jälleen halusivat niin monet ikuistaa meidät pensseleineen ja kanvaaseineen. Voih! Ja toki me poseerasimme...

Illan päätteeksi kuski ajoi meidät kukin omaan kartanoonsa, eli jälleen jouduin kieseissä rasittamaan kehoani äärimmilleen. Mutta kestin sen.