Fontangen salaisuudet osa 1

Fontangen - ja tässä tapauksessa 1700-luvun kapistuksen - tekeminen tuntuu kovin vaivalloiselta. Minulle kun nuo päähineiden teot ovat aina olleet jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeita. Antaisin tämänkin jollekulle mieluusti tehtäväksi, mutta onhan sitä itsekin kiva jotain yrittää.... vaikka sitten sutta tulisikin. Nyt on kuitenkin jonkinlainen saatava kasaan vuoden 1710 mantuan kanssa pidettäväksi. Emännälle siis.

Itse päähineen teko ei liene vaikeaa, mutta koska emäntäni pää on jotenkin outo, en tiedä miten saan viuhkan pystyyn ja pystyssä pysymään. Toisaalta, niin nuo muutkin kirjoittavat, että pää sekä hartiat olivat aina kipeät, kun päähinettä joutuu koko ajan kannattelemaan. Eikä se silti pysy pystyssä. No, toivottavasti tämä muoti menee sukkelaan ohitse. Eihän sitä päähinettä oikeasti tarvitse pitää kuin siellä Tammerforssissa kuninkaan nähden vain pienen tovin. Jos emäntä saisi sen aikaa pidettyä sen pystyssä...

Eri näköisiä fontangeja on hyvinkin paljon, mutta me täällä rajaseudulla pyrimme hyvin yksinkertaiseen malliin. Yksinkertainenhan on tuo emäntäkin. Ja koska on jo melko iäkäskin, on turha krumelointi vain rumaa.

Löysin malliksi erilaisia fontageja, joista suunnittelin ihan oman...

Ensimmäinen on vuodelta 1690, toinen vuodelta 1713. Koska tähtään vuosiin 1700-1710 on siis tuo viimeinen se, mitä tavoittelen, koska se on vuodelta 1702. Onneksi se on hieman kallellaan, sillä kalleellan oleva minunkin omastani tulee - en vain vielä tiedä, mihin suuntaan se kallistuu. Harjoitellaan jatkossa enemmän. Lisäksi kun tiedän emännän hiusten olevan ongelmallinen probleema, yksinkertaisin on paras....

Aloitin tekemällä myssyosan. Se oli vielä suhteellisen helppoa...

Seuraavaksi leikkasin viuhkan osat - aivan suin päin ja päätin katsoa, mitä tulee (onneksi kyseistä pellavaa on jäljellä ainakin 3 metriä)

Tein vähän koelaskoksia nähdäkseni onko siitä mihinkään, ja yllättävää kyllä, viuhka vaikutti - ei nyt hyvältä, mutta kelpasi minulle.

Kostian markkinat ja sotatantere

Olimme Kostialla markkinoilla, mutta ostokset jäivät kyllä kovin vähäisiksi - muutama maustepurkki tuli hankittua ja lipstikkakeittoa syötyä, eli reissu oli iloisen edullinen. Sää suosi melkeinpä liikaakin, sillä aurinko porotti pilveettömältä taivaalta.

Tällaiset maustepurkit ostin seuraavaa leiriä varten - pitäähän arvokkailla pippureilla olla omat purkkinsa.

Pääpaino reissussamme oli kuitenkin Kostian taistelun 1713 tapahtumapaikkoihin ja mahdollisen ensi kesän taistelun paikkoihin tutustuminen. Kovin oli ahtaan näköistä metikössä (jossa ampuilla pitäisi) ja on siinä kunnan isillä paljon tekemistä, että tapahtuma saadaan mahdolliseksi, mutta ainakin he ovat kovin innostuneita.

Muistomerkki. Muistomerkki on pystytetty todelliselle taistelupaikalle - tykkien jäljet näkyvät vieläkin

Tuossa metikössä (lupasivat raivata sen...) tulisi ruotsalaisjoukkojen puolustaa maatamme.

Ja tuosta olisi tarkoitus venäläisten hyökätä - ensin tykkitulta, sitten lautalla virran yli ja sitten taisteluun.

Saa nähdä, miten käy.

Kuningasidea tosiaan!

Vaikka tämä sininen asu onkin niin sanottu mock up eli harjoituskappale, voi siitä vaikka pidettävä vaate tullakin. Jos en sitten ryhdy tämänpäiväistä pahemmaksi. Koska ompelu osaa välillä (?) olla tylsää, ajattelin kokeilla liivin somistetta - eli kirjailua. Ja koska vaate on polyesteria, niin en ajatellut siihen kovin paljoa aikaa, vaivaa enkä rahaa laittaa. No, näppäränä naisihmisenä muistin, että jossain on ompelulangan paksuista "hopea"lankaa (Tiimarista, uskoisin, johonkin joulukorttien askarteluun hankittua). Että voisikos sillä sitten koristella ja ihan koneella jonkinlaista reunustaa ommella? EI VOI! Periaattessa kai kyllä, mutta lanka katkesi, sotkeutui ja rikkoi taskuläpät. Onneksi kokeilin taskuläppiin enkä liivin etumukseen.

Mutta ihan ajatuksena se oli kyllä kiva...

Eli onneksi on kangasta vielä sen verran, että saan tehtyä uudet taskuläpät.

Muuten liivin valmistuminen eteni hyvin kuin ottaa huomioon, että vietin päivän tekemällä ihan jotain muuta.

Liivi tällä hetkellä - taskuläpät siis uusiksi (eivät ole onneksi kiinni), hiha-aukkojen ja takahelman ompelu + napinlävet - ja kenties kokeilen sittenkin jotain pientä kirjailu - se hopea nimittäin näytti hyvältä, vaikka koneella jälki olikin hirveää

harjoituskappale jatkuu

Koska herra lähti niin kovin aikaisin metsälle (?), en voinutkaan jatkaa takin tekemistä. Niinpä päätin ryhtyä pohtimaan housuja. Mikä ihme siinä on, että ne housut ovat aina ongelma - eli en ole koskaa viitsinyt korjata kaavoihin tekemiäni muutoksia, ja teen ne joka kerta uudelleen. No nyt aion tehdä kunnon kaavat - ja koska mallikin on hieman erilainen, tulee muutoksia varmaan paljon.

Koska tarkoitus on tehdä vuoden 1780 mukainen asu (eli liivi on lyhyt), tulee housujen vyötärön ylettyä hyvin ylös - ja koska herralle on tuota vatsaakin kertynyt, on jälleen haasteen paikka. Mutta jostain on aloitettava, ja koska en osaa tehdä kaavoja muuten kuin oho, eiku, no kokeillaan näin -menetelmällä, niin aloitin leikkaamalla housut ja katsotaan, miten käy...

Tämä on se malli, jota nyt haetaan - housujen tulisi olla siis melko kapeat, mutta korkeat vyötäröltä.

Koekangas on jälleen mitä kauneinta (hintalappu löytyi vielä tästäkin - oli näemmä maksanut 1,5 €/ m), mutta eiköhän ole juuri tähän tehtävään soveltuva. Tiedä, jos vaikka onnistuu, miten korea asu saadaankaan aikaiseksi...

Palat on nyt leikattu, joten vain ompelemaan. Tosin tämäkin työ jää nyt kohta odottamaan sovitusta...

Harjoittelukappale

Koska jonain päivänä Herra Schottmanilla on yllään täyssilkkinen (käsinommeltu) asu, ajattelin tehdä ns. harjoittelukappaleen. Kaava on minulle ennestään vieras, joten ajattelin vain tekaista asun ja katsoa, mitä muutoksia (jos kaava nyt ylipäätään on mitenkään käyttökelpoinen) tulisi tehdä. Ei kovin fiksu tapa, mutta kun kangasta on...

 Kaava on Reconstructin Historyn Frock Coat 1780. Saman tekijän kureliivikaava on pettymys, toivottavasti tämä ei.

Kangas on joskus hankittu jotakin varten, näytti olevan vielä hintalappukin kiinni - koko 4,5 metrin pala maksoi 14,90 €, joten korkealta ei tipu, vaikka sutta tulisi.... (kangas on oikeasti tummempi kuin tuossa kuvassa)

Vaan nyt näyttää jo pelottavankin hyvältä - edestä otin pienen soiron pois, mutta muuten on täysin kaavojen mukaan tehty - pituus on toki vähän reilu, mutta senhän arvasinkin jo...

Hihatkin on jo leikattu ja ommeltu, samoin niiden vuoret ja taskunläpät.

Kaikkiaan tähän on tähän mennessä (siitä kun kaivoin kaavat ja kankaan) aikaa kaksi tuntia. Jos loppu menee yhtä mallikkaasti kuin tähän asti, niin takkiin menee kai toiset kaksi tuntia ja se on valmis (nappien ompelu...)

Kello yhden aikamerkki

Marssittiin - osin päästiin Loviisaan kyllä rattairen kyydissä - tällä kertaa tykillä ampumaan. Tykki olikin jo valmiina odottamassa, että karoliinit sai annettua kello yhren aikamerkin kaupunkilaasille. Että tiätävät, mitä kello on. Komiasti jysähti - miten paljon ruutia Hinrikki sinne lieneekään laittanu, ei se edes taistelussa aina niin komiasti tussahra.

Tykkiä valmistellaan...

...ja pamaus!

Tyytyväiset "tykkimiehet"

Tämän päälle käytiin einestämässä oikein maittavan ja pitkän ja hyvin ansaitun päiväruuan Saltbodanissa.

Schwedensclach - Gadebusch 6.-8.7.2012

Gadebuschin (Wakenstädtin) taistelu käytiin 20.joulukuuta 1712 Ruotsin ja Tanskan välillä tarkoituksena estää Stralsundin menettäminen tanskalaisille.



Me Ruatsin valtakunnan toivot perustimma leirin Kaadepussin kaupungin lairalle ja aloimma valmistautua taisteluun. 

Ensimmääseksi pystytettiin teltat ja laitettiin kuumaa vettä tulemaan.

Ruatusotilaat paikkaili varusteitansa ja rassasivat aseitaan, leirin naiset kantoi vettä ja laittoi ruakaa.

Vielä illansuussa oli joukkojen tarkastus ja äkseerausta - Stenbock tarkasti joukot ja vaikutti tosi tyytyväiseltä.

Miehet harjotteli toki innokkaina, vihdoinkin päästäis taistelemaan.

Aamu valkeni kauniina ja heti aamumurkinan jälkeen sotilaat aloittivat äkseeraukset. Kuri oli hyvä, ja lähes kaikki sotilaat olivatkin heti aamusta paikalla.

Stenbosk tarkasti joukot uudelleen.

Niin innokkaita olivat jotkut Ruotsin valtakuntaa puolustamaan, 

että ilman univormuakin halusivat kuninkaan puolesta taistella.

Sitten sotilaat lähtikin sotatantereelle. Niitten piti kattoa kunnon paikat, että saivat näyttää tanskalaisille, kuka se herra oikein on. Me naiset tietenkin marssittiin miesten perässä. Ja me marssittiin, mutta siihenhän me ollaan jo totuttu. 

Me marssittiin sellaisen pellon poikki, jossa kasvoi maissia. Nyt kun vielä tietäis, mitä se maissi on. Isot lehdet siinä oli, joten kyllä ne mukulatki on varmaan tosi isoja. Oltais yritetty kaivaa niitä vähän siinä matkalla, mutta kun oli kiire. 

Taistelu oli raju ja kuuluva. Tykkitulta ammuttiin pitkän ajan, jonka jälkeen tanskalainen jalkaväki ryntäsi hyökkäykseen. Ruatsalaiset vastasi tykkitulella ja ryntäsi tämän jälkeen vastahyökkäykseen. Lopulta taistelu kesti vain lyhyen aikaa, sillä nuo nolot tanskalaiset antautu. 

Voittajien oli helppo hymyillä, vaikka tappiotakin oli tullut aika paljon. Monta miestä jäi tantereelle,

 mutta onneksi oma säily hengissä

Taistelu voitettiin ylivoimaisesti ja sitä juhlittiin runsaalla aterialla - ensin lihakastiketta ja vielä illalla paistetulla villisialla - sekä kasvispadalla, joka me tehtiin itte. 

Jälkiruoaksi paistettiin vielä lettuja.

Hyvin nukutun yön jälkeen me pakattii tavarat ja jatkettiin marssilla kohti uutta taistelua.