18 vuoden odotuksen jälkeen VIITTA

Joskus jotkut asiat ovat peloittavia, ja tietenkin - mitä kauemmin tuon peloittavan asian kohtaamista viivyttelee, sitä peloittavammaksi se tulee. Minulle tuo peloittava asia oli viitta. Siis ihan tavallinen villaviitta, mitä kaikilla muilla on päälleen heitettynä, eivätkä he edes tee siitä suurta asiaa. Eivät kenties ole edes huomanneet, miten kateellisina olen heidän viittojaan katsellut ja miettinyt, miten sellainen oikein tehdään. Tiedän, tiedän - nyt - eli eihän se sitten niin vaikeaa ollutkaan.

Onhan minulla siis viitta ollut, kaksikin - toinen tehty niin, ettei se edes päällä pysy ja toinen moderni versio, jota olen paremman puutteessa pitänyt. Mutta nyt siis päätin rohkaista mieleni, ja istua villakankaan edessä niin kauan, että se viitta siitä syntyisi.

Ohjeeksi otin Costume Close-Up -kirjan viitan ohjeen ja seurasin ohjetta pilkun tarkasti - tai no, niin tarkasti kuin kirjassa kerrottiin, loput sävelsin itse. Kirjassahan viitta on tehty punaisesta villakankaasta, minun viitastani tuli ruskea. Tein viittan huppuun silkkisen vuorin, vuoritin viitan suuaukkoa myös samalla silkillä ja tein sidontanauhatkin samasta silkistä. Ja luonnollisesti käsin ommeltu, nyt käytin ruskeaa silkkilankaa ompeluun (ihanaa vaihtelua katkeileviin pellavalankoihin).

Costume Close-Up
Clothing Construction and Pattern 1750-1790
Baumgarten & Watson

Leikkasin kankaan ohjeen mukaan, ja tietenkin sitten samantien ymmärsin, että olisin voinut leikata kankaan (jota minulla oli paljon!) hieman toisinkin, jolloin eteen ei olisi tullut rumaa saumaa (olen ihan varma, että se joka aikanaan teki tuon malliviitan joskus parivuosisataa sitten, kirosi ihan samaa asiaa). Mutta leikattu, mikä leikattu, tulipahan näin ommeltavaa yksi sauma enemmän :-) Itse viitta osa oli siis helppo, tuo mikä ahdisti oli tuo huppu. Ja tuo takaosan  tsyherö.

Tähän asti oli helppoa, eli leikata ja vähän merkkailla. Mutta se takaosan rytytys. Vaan on se aika oikeasti jännä tunne, kun ei se sitten ollutkaan vaikeaa. Ja olen tämän takia viitan tekoa pitkittänyt 18 vuotta!!!! Eli tuollatavalla kun sitä rytyttelin, niin tuossa on tulos, ei ehkä täydellistä, mutta kuitenkin niin kuin pitää :-D

Ja kun huppuosa oli valmiina, niin ei muuta kuin vähän laskoksia niskaan viittaosaan, ja huppu kiinni. 

Ompelin siis samaa silkkiä viitan sisäliepeisiin oikeastaan vain siksi, kun sitä silkkiä nyt on (näyttää kuvassa paremman väriseltä, on siis oikeasti aika kamalan väristä). Ja ompelin sitten vielä samasta silkistä nauhat, jolla viitan saa sidottua.   

Ja miltä se tuntuu päällä. No, se ensinnäkin pysyy päällä! Villakangas on melko sen verran ohutta, että sopii varmaan paremmin kevät- ja syysviitaksi, kovilla pakkasilla en luottaisi se lämpöön. Mutta tehdään seuraava versio (ja tällä kertaa ilman silkkiä piialle) vähän paksummasta viitasta. 

Ja niin, aikaa kului siis 18 vuotta ja 8 tuntia!