Tykkisluuppia ihailemassa

Lowiisan kaupungin hywien asukkaiden kevätretki suuntautui tänään Suomenlinnaan tykkisluuppia ihailemaan. Aloitimme kuitenkin vierailu katsomalla Suomenlinnakeskuksessa Suomenlinna Experience -laajakangasesityksen. Esitys oli hyvä ja mielenkiintoisesti toteutettu,ja aina tällainen Suomenlinnan vanha kolujakin oppii uutta.

Suosittelen tätä esitystä kaikille Suomenlinnassa käyvälle - Suomenlinnan historia kivasti puoleentuntiin kiteytettynä.

Laajakangasesityksen jälkeen pääsimme pääasiaan, eli tykkisluupin rakentamiseen. Oppaamme kertoi aluksi ulkona - jälleen kerran - ainakin itselleni (ja varmasti muillekin mukana olleille) uusia asioita Suomenlinnasta - ensi kerralla varmaaan vuokraan oppaan koko ajaksi....

Ja sääkin suosi meitä!

Heti telakan sisäpuolella meitä vastaanotti laivatelakan vaivaiskaroliini, jonka eräs laivanrakentaja (nimi unohtui Mikael jotain?) on tehnyt yhdestä mäntyrungosta.

Vaivaiskaroliinille sai luovuttaa rahaa (siinä oli kolikon menevä aukko), 

mutta opaskaan ei tuntunut tietävän, miten rahat saa pois :-)

Tykkisluupista löytyy tekstiä yllinkyllin heidän omilta sivuiltaan, tässä vähän kuvia...

www.tykkisluuppi.fi

Suuri juliste siitä, mitä paatin tulisi näyttää (no, airot ovat kuulemma väärin päin).

Chapman - tuo tykkisluupin isä.

Telakalla oleva pienoismalli

Tältä valmiin paarin tulisi näyttää koko komeudessaan (tosi purjeet ja airot eivät ole samaan aikaan käytössä).

Ehrensvärd-museossa on pienoismalli, jossa on miehistökin paikoillaan.

Ja tältä se sluuppi näyttää tällä hetkellä...

Sluuppiin tulee neljän tämän kaltaista "pikkutykkiä"...

 ...ja kaksi tällaista isoa. Tosin rakenteella olevaan tullee vain yksi ja sekin kenties puusta...

 Tykkisluuppia rakennetaan mahdollisimman autenttisesti, mutta joskun on jossain kohtaa annettava periksi...

  

Mutta ihailtava näky se sluupinalku oli!

Tykkisluupin jälkeen oli vuorossa ruokatauko, jota ennen ehdimme ihastella Suomenlinnan jo hyvin pitkälle ehtinyttä kevättä. Sää oli todella kaunis ja meitä suosiva!

Kevätesikoita oli siellä ja täällä - oikeastaan kaikkialla kukki jotain!

Ruokailun jälkeen poikkesimme Ehrensvärd -näyttelyyn

 

Koska täällä on käyty niin monet kerrat aiemminkin, mielenkiintoisinta oli kenties näkymät ulos auringonpaisteeseen.... 

...tai salaseuran vihkimismenot. Salaseurojahan Sveaborgissa oli 1700-luvulla jopa 30 ellei 40:kin!

Päivä oli todella viehättävä ja antoisa ja menemme toistekin :-DDD

Tarvitsenko minä näitä ihan oikeasti?

Kyllä. Ja aion tilata. Kerron kotona sitten siinä vaiheessa, kun tulivat jo....

Mutta melko ihanat ovat, ja valkoiset voi värjätä (en ole tosin vielä osannut päättää edellistenkään kenkien väriä...)

Jos joku haluaa tehdä kimppatilauksen, ottakoon yhteyttä :-))

http://www.american-duchess.com/

Hollituvalla kyytiä odottamassa

Perjantaina sinä 11:tenä päiwänä toucokuuta kuluwana wuonna odottelimme hollikyytiä Sofiankadun Hollituvalla. Melko pitkään piti kyytiä odottaa, mutta onnexemme canssamme oli odottamassa muutama muukin...

 Valitettavasti paraatin aikana Hollituvalle ei varsinaista tunkua ollut, mutta paraatin jälkeen matkalaisia alkoi virrata...

 

Illan ohjelmassa oli ruokailua, juomailua ja jopa hieman laulelua.

 Koko päivän hevoskyytejä ulkona sateessa hoitanut kyytipoikakin pääsi sisälle lämmittelemään

Tippaleipiä ja rosetteja

Socker-Strufwor
(Cajsa Warg 1755)

Til 7 ägge-hwitor och en gula tages 12 lod rifwit och sicktat såcker, 11 eller 12 lod godt hwetemjöl, alt efter som äggen äro stora til, wispa först äggen litet, och sedan med såckret, derefter röres miölet uti; när det då är wäl inarbetat, sättes skirat smör på jämn kål-eld, uti en liten förtent koppar-panna, och när det kokar, slås ofwanskrefne smet uti en tratt, som ej har för wider pipa; låt smeten derigenom rinna uti smöret, så at det ej blifwer tiockarestrimlor, än en smal halm-pipa; men låt tratten öfwer smöret in pannan gå fram och tilbaka, samt rundt omkring, til des alla ringlanrna hålla tilhopa, och strufwan ser skir ut; och när hon blifwer bakad på nedersta sidan, så wändes hon om, me 2:ne rätt smala trä-spadar, och när den andra sidan är bakad, så uplyftes strufwan med samma spadar, och lägges på en smal kafla, som är omlindad med grått papper; men tages ej ifrån kaflan för än hon är wäl kall, så behåller hon sin kromning. Således fortfares med altsammans, så lange något är igen af smeten. Med dessa strufwor observeras wid des tilredande, at om smeten giöres för tunn af mjöl, så blifwa de flåttiga; ty kan ei få wissst mätt dertil tagas, emedan ägg ibland åro större och smärre: det fordras och liten aktsamhet wid bakandet, så at de ej gå sönder, emedan de äro mycket mörä.

Ja näin ne tein:

7 kananmuna valkuaista
1 kananmunan keltuainen
160 g hienoa sokeria
160 g vehnäjauhoja (jokaisen tulee siis itse tarkistaa, että jauhomäärä on oikea - jauhoissa on suuria eroavaisuuksia)

Munia vispataan vähän aikaa, lisätään sokeri, ja sitten jauhot. Tällä määrällä tulee hurja määrä tippaleipiä ja vielä enemmän rosetteja, joten pienensin sitä "hieman".

Tippaleivät pursotetaan kuumaan (vaan ei ruskeaan) kirkastettuun voihin sikin sokin ja kun haluttu määrä on koossa, annetaan leivoksen kypsyä. Käännetään ja kun toinenkin puoli on sopivan ruskea, nostetaan pois ja sokeroidaan. Voi oli jo ensimmäisen tippaleivän jälkeen ruskeaa...

Valmiit tippaleivät olivat ihan samannäköisiä kuin "tavallisetkin" tippaleivät

Rosetteihin käytin rosettirautana sekä perinteistä kukkamallia että perhosmallia (tuota perhosmallia ei ollut vielä Cajsa käytössä - kai).

Ensimmäinen rosetti irtosi rosettiraudasta jo rasvaan, viimeistä perhosta en saanut raudasta irti, vaikka raaputin. Näin ei ole käynyt koskaan öljyn kanssa, joten liekö sitten voissa jotain, joka sai taikinan niin kiinni rautaan (laiskasti kirkastettu voi?)

Käytin paistamiseen siis kirkastettua voita Cajsan ohjeen mukaan. Sulatin n. 350 g voita ja tällä voimäärällä paistoin kolme tippaleipää ja neljä rosettia!!! Sen jälkeen voi oli melko vähissä ja hyvin, hyvin ruskeaa. Koska taikinaa oli kuitenkin vielä paljon jäljellä, jatkoin paistamista rypsiöljyssä...

Tein myös rosettitaikinan, jolla yleensä teen rosetit, ja niistä tuli mielestäni paljon parempia. Sulivat suussa (pelkkää rasvaa ja sokeria ;-)...), näissä Cajsan omissa oli voista tullut "sivumaku" ja runsaan valkuaisen käyttö teki niistä myös jotenkin ikävän kovia (rapeita kyllä olivat).

Kirkastettua voita

Huru smör bör skiras til Bakelse, som däruti skal koka
(Cajsa Warg 1755)

Tag så mycket smör som behagas, alt efter myckenheten af bakelsen, sätt det på elden at koko sakta, til des det står sig; sedan lyftes det af och låter det stå at stunka, då skummas warligen alt bort, som är ofwanuppå, och hålles sakta af det klara, at intet sältan på botten följer med: när det är wäl skirat, bör det intet för fastigt förfares dermed; men måste ej låta det för länge koka, ej eller hårdt, at det blifwer brändt.

Eli näin sen tein:

Kuumensin kattilassa voita, ja kun se oli sulaa, poistin päältä pahimmat (laiska!) vaahdot ja annoin sen hetken seisoa, jolloin hera valuu pohjalle. Kaadoin varovasti kirkkaan osan toiseen astiaan, ja viskasin "maidon" pois. Eli voin kirkastaminen tapahtui 1700-luvulla aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin.

Ensimmäisessä kuvassa on sulatettua voita ja seuraavassa se pelkkä kirkas osa. Cajsa kehottaa varomaan voin ruskistumista, mikä onkin rosetteja tehdessä melko vaikeaa....